Katson ikkunasta ulos pimeälle pihallemme, jonka puihin on jo lasten iloksi ripustettu ensimmäiset kausivalot. Yksi tiitäinen juuri tenttasi minulta milloin laitetaan ne toiset, jotka tulin luvanneeksi. Varmaan viikonlopulla ne yhdessä sitten ripustetaan. Tästä ikkunasta olen katsonut ulos jo vajaat 40 vuotta ja nähnyt omien ja muiden tiitiäisten kasvavan itsellisiksi aikuisiksi – keski-ikäisiksikin jo (miten ihmeessä!). Tämä kotini on toinen Oulunkylässä, jonne muutimme mieheni kanssa 1980-luvun alkupuolella Rööperistä. Haimme asuntoa Haagasta ja löysimmekin mieleisen. Tuumimme tarjousta vain inasen liian kauan ja kämppä myytiin nenämme edestä. Jotenkin sitten suuntasimme Ogeliin ja tänne jäimme.
Muuttoamme tuumin eilen, kun kävelin lähellä vanhaa kotia kuten esikoinen sitä nimitti. Kävin Puukoululla lounaalla ja tein kierroksen Mestarintien paikkeille. Kivalterintien mutka on täydessä myllerryksessä ja tuleva kevyen liikenteen väylä Käskynhaltijantien uusien talojen välistä Teinintielle valmistuu kovaa vauhtia. Ennen pakkasia olivat sanoneet. Mutta surullista oli nähdä pienen metsikön rankka kutistuminen.
Pujottelin päiväkodin takaa Mestarintielle katsomaan vanhaa kotitaloa. Se seisoi niin vakaana omalla tontillaan ja oli niin kuin ennen. Kadun yläpäässä odotti hätkähdyttävä näky. Tiesin toki, että alueelle tulee uusia taloja, mutta surullista oli nähdä pienen metsikön totaalinen katoaminen – taas. Miltä mahtaa tuntua heistä, joiden ikkunoista ei enää näy puita vaan Käskynhaltijantien varren uudisrakentaminen. Tai näkyi yksi puu – kadun eteläreunalla uusien talojen välissä kurkottelee yksinäinen mänty.
Etsin joulukuusimainokseen kuvaa suomalaisesta kuusesta, joten puikkasin Patolan metsään. Miten hyvältä tuntui kulkea isojen kuusien alla ja etsiä sopivaa pikkukuusta kuvakohteeksi. Taisinpa sanoa valitsemalleni puulle, että toivon sen kasvavan isoksi ja komeaksi tässä metsässä, jota kukaan ei koskaan tulisi hävittämään.
Kylällämme tapahtuu nyt paljon emmekä oikein tiedä miksi tämä tulee muotoutumaan. Mutta sovitaan, että puolustamme sitä vihreää, joka nyt on tallella, jotta uusien pihojen nappulat voisivat hekin kulkea metsässä vaikkakin pienessä ja kävellä isojen kuusien alla.
Ensi vuonna juhlimme yhdessä Oulunkylä-Seuran 50-vuotista taivalta ja olette kaikki tervetulleita ideoimaan juhlavuoden tapahtumia. Laittakaa ideoita seuran FB-sivulle tai sähköpostiin oulunkylaseura.info@gmail.com.
Tämä on vuoden 2024 viimeinen kirjoitukseni teille, hyvät lukijat. Toivotan teille kaikille rauhaisaa joulun aikaa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2025.
Lämpimin terveisin Marja Markko
Oulunkylä-Seura pj
Uutta oppimassa – miten ulkoilutetaan uteliasta pentua. Kuva: Marja Markon kotialbumi
