Toivon askeleita
On aurinkoinen kevätiltapäivä. Vieno tädin keittiössä tuoksuu kahvi ja tuore pulla. Täti kurkistelee ikkunasta vähän väliä tienmutkaan. Mintun pitäisi jo tulla koulusta. ”Onkohan jotain tapahtunut? Toivotaan ettei mitään ikävää”, Vieno täti puhelee ikkunalaudan pelargonioille. Sillä hetkellä Mintun punainen pipo pompahtaa näkyville pensasaidan takaa. Minttu tulee pihatielle koululaukkua laahaten, naama nurpallaan, kyyneleetkään eivät ole kaukana. ”Herranjestas, mikäs nyt on?” täti ryntää pää kolmantena jalkana ovea avaamaan. Minttu heittää laukkunsa ovesta ja lysähtää sitten kynnykselle. ”Toivotonta”, Minttu parkuu, ”en ikinä opi seiskan kertotaulua”. ”No nyt taidat hieman dramatisoida”, Vieno täti puuskahtaa helpottuneena. Mitään HIRVITTÄVÄÄ ei ollutkaan tapahtunut, vaikka kyllä toivon menettäminen on vakava asia, täti miettii ja katselee kyynelehtivää ystäväänsä. Täti istahtaa lattialle Mintun viereen. ”Jospa ruvettaisiin vähän herättelemään sitä toivoa”, täti sanoo. ”Otetaanko ensin lasi maitoa ja lämmin pulla, tulee mahaan sellainen lämmin olo. Sitten me kaksi yhdessä tartutaan seitsemän kertotauluun, edetään pienin askelin. Otetaan se TOIVO mukaan. Toivon avulla päästään eteenpäin. Mitäs arvelet?” Minttu niistää kuuluvasti tädin ojentamaan nenäliinaan ja nyökkää. ”Meidän luokalla on yksi Toivo, se on ihan sikahyvä jalkapallossa ja sitten Toivolla oli tänään….” Minttu on jo pullien kimpussa ja puhetta piisaa. Vieno täti hymyilee, jälleen on saatu TOIVO eläväksi.
Mutta mitähän se toivo oikein on. Vieno-täti päättää kysyä mielipidettä taas asiantuntijalta ja soittaa professori Arto O. Saloselle. Arto on kestävään yhteiskuntaan siirtymisen asiantuntija ja hän kirjoittaa Toivon askeleita -blogisarjaa osana #ToivoTeoiksi 2025 -kampanjaa. Näin Arto vastaa Vieno-tädin kysymykseen:
– Toivo on luottamusta siihen, että hyvin meidän käy. Kyllä tästä selvitään – asiat lopulta järjestyvät parhain päin. Toiveikkuus lisääntyy, kun oivaltaa, että ratkaisuja käsillä olevaan ongelmaan on useita – ei vain yksi. Hyvää huomista kohti on mahdollista kulkea useita eri reittejä pitkin.
Toivo voi perustua tietoon siitä, että ennenkin on tällaisia ongelmia ratkaistu. Mutta jos toivoa vievä ongelma on sellainen, ettei sen ratkaisemiseen löydy esimerkkejä menneisyydestä, voi toivon rakentaa toisilla tavoilla. Usein pelkkä puheeksi ottaminen tuo toivoa. Silloin voi huomata, ettei ole yksin asian kanssa. Jaettu kokemus kannattelee elämää.
Myös ratkaisun avainten tunnistaminen auttaa lisäämään toivon tuntua. Toivo kasvaa siitä, kun huomaa, että meillä on kaikki se tieto ja taito, jolla ongelma on mahdollista ratkaista. Tämä pätee esimerkiksi ihmiskunnan yhteisiin suuriin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen. Ratkaisun avaimet ovat jo selvillä.
Myös teot auttavat pitämään kiinni toivosta. Ihmiskunnan suuria ongelmia kukaan ei pysty ratkaisemaan yksin. Mutta yksittäisistä pienistä pisaroista syntyy ratkaisujen puro. Ajattelua tarvitaan toivon vahvistamiseksi, mutta tekojen avulla on mahdollista poistaa toivottomuutta aiheuttavat ongelmat.
Toivon pitää elossa se tosiasia, että huominen voi olla erilainen kuin tämä päivä. Tämä on totta yksinkertaisesti siksi, ettei huomista ole vielä eletty. Suuretkin muutokset ovat mahdollisia. Esimerkiksi suomalaisten keskimääräinen eliniän odote kasvoi 40 vuodesta 80 vuoteen suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana. Mahdottomasta tehtiin mahdollista tieteen, päätöksenteon ja ihmisten elintapojen muutoksen avulla, Arto O. Salonen vastaa.
Tästä on taas hyvä jatkaa toivon askelin kohden kesää.
Vieno-tädiltä voivat kysyä niin isot kuin pienetkin! Lähetä kysymyksesi toimitukselle osoitteeseen: swilander@hotmail.com ja toimitamme sen edelleen Vieno-tädille.
