Helsingin Jyry Melojat ry viettää ensi vuonna 80-vuotisjuhliaan. Keskustelimme eräänä alkukevään päivänä puheenjohtaja Lasse Tynkkysen kanssa seuran toiminnasta osana kaupunginosamme eloa. Kirjasin muistiin seuraavia ajatuksia.
Helsingin Jyry Melojilla on vankat juuret Oulunkylässä. Urheilutoimintaa aloiteltiin jo 1890-luvun lopulla Oulunkylän raviradalla järjestetyissä juoksukilpailuissa. Näiden osallistujat perustivat varsinaisen urheiluseura Jyryn elokuussa 1902. Seuran perustajajäseniä oli mm. J. Alfred Tanner, joka suunnitteli 1905 seuran alkuperäisen logon. Toiminta oli aluksi hyvin miesvoittoista mutta naisosastokin perustettiin jo 1910. Lajikirjo oli laaja painonnostosta nyrkkeilyyn ja voimistelusta yleisurheiluun. Alkuvuosina mm juoksijat menestyivät hyvin – Hannes Kolehmainen tunnetuimpana mutta tekipä “Fogeli från Ogeli” Ola Fogelbergkin seuran edustajana 1913 suomenennätyksiä 800 m ja 1000 m juoksuissa. Suomen itsenäistyessä seura oli jo maan toiseksi suurin urheiluseura, mutta maailmanpolitiikan mullistuksissa toiminta jouduttiin lopettamaan 1931. Toiminta käynnistettiin uudelleen 1945 ja pian saatiin mukaan myös melonta.
Jyryn kanoottijaoston perustava kokous pidetiin 15.5.1946. Toiminnan puuhamiehenä oli pitkään puheenjohtajanakin toiminut Albert Moll. Lasse luonnehtii häntä henkilöksi, joka teki mitä halusi siinä missä muut tekivät sitä mitä osasivat. A. Moll oli yrittäjä ja hänellä oli esim. Runeberginkadulla kanoottiveistämö. Harrastuksiin kuuluivat melonnan lisäksi mäkihyppy, jonka parissa hänellä oli tapana kilpailujen jälkeen hauskuuttaa ihmisiä hyppäämällä mäkeä vain yhdellä suksella. Edustipa hän Suomea myös nyrkkeilyssä 1928 Moskovan spartakiadeissa, jossa Gunnar Bärlund hänet voitti pisteillä – ei siis tyrmäyksellä. Lieneekö kyseessä ollut sopupeli, vaikka tulos selvä olikin? Melonta oli lähellä sydäntä ja showmiehenä hän hauskutti yleisöä 50-vuotisjuhlillaan tekemällä Pikkukoskella 50 eskimokäännöstä. Monella jää se yksikin tekemättä.
Aluksi melonta oli hyvin vaatimatonta eikä toiminnalle ollut omaa tukikohtaa – seuran muutamat kajakit säilytettiin maanviljelijä Forslundin pihoilla. Tilanne parani kun 1952 ostettiin Parolasta vanha armeijan parakki, joka pystytettiin talkoilla paikalleen joen rantaan. Maja palveli toimintaa vuoteen 2010 jolloin se paloi tuhopoltossa mukanaan koko seuran omaisuus. Oli hyvin lähellä, ettei koko toiminta loppunut, mutta jostain saatiin puhtia ja maja rakennettiin uudelleen. Jokeriradan rakennustyön yhteydessä jouduttiin evakkoon Pukinmäen väistötiloihin, mutta muutama vuosi sitten päästiin palaamaan takaisin ja toiminta jatkuu taas omista tiloista. Seuran toinen kajakkivaja valmistui syksyllä 2024 Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemelle. Oulunkylä on Jyrylle paikkana merkityksellinen ja seuralla oli Pikkukosken rannalla uimahyppyä ja uintia jo ennen melonnan aloittamista. ”Oulunkylä on hieno paikka toiminnalle sillä 95 % Helsingistä on 3 km säteellä tukikohdasta ja seuran jäsenet ovatkin lähiseudun ihmisiä” tuumailee Lasse.
Melonnassa Jyry ei ole maan suurimpia seuroja mutta tarjoaa toiminnalle ainutlaatuisen ympäristön. Meloessa rauhallisella joella kuunnellen satakieliä on – kehän melun unohtaen – vaikea kuvitella olevansa käytännössä keskellä kaupunkia. Melonnan harrastajana pääsee tosiaan vesille ja lähelle luontoa. ”Kaislikkomelojat” tykkäävät ihastella ja haistella rauhassa luontoa. Jos hakee erilaista miljöötä niin meloessa etäisyydetkin muuttuvat: rannalta joki saattaa näyttää kapealta mutta kajakista rantaan on pitkä matka. Perspektiiviero on suuri ja meloessa näkee maailman aivan eri kulmasta. Helsingin edusta on mereltä käsin aivan erilainen ja hieno ja uudelta majalta päästään suoraan merelle. Melonta on myös hyvää kuntoilua. ”Jos on istumatyö ja selkävaivoja niin kuntomelonta on ulkoilumuotona loistava. Kun opettelee melomaan oikein niin kyllä selkävaivat häviävät” kertoo Lasse kokemuksesta.
Viime vuodet Jyryssä on harrastettu nimenomaan kajakkimelontaa virkistys- ja kilpailumielessä mutta viime syksynä mukaan tulivat koskimelojat, jotka harjoittelevat poijuradalla. Melontakausi kestää jäistä jäihin. Aloituskynnys on jonkinlainen, mutta melonta ei kuitenkaan ole vaikeata, ja kuka tahansa pystyy sen oppimaan. Lassen sanoin ”Joki on turvallinen ympäristö – ei merenkäyntiä, ei sivuaallokkoa, ei muita aluksia ja lopulta lyhyt matka rantaan”.
Seuran jäsenten ikähaarukka on alle parikymppisistä 85-vuotiaisiin. Nuorisotoiminta on Pääkaupunkiseudulla melko huonoissa kantimissa siihen vaadittavan kaluston ja ohjauksen takia. Kohderyhmänä toiminta alkaa nuorista aikuisista, mutta mukaan tulee pitkälle yli 60-vuotiaitakin. Kursseille tulee erityisesti naisia, jotka ovat usein huomattavasti miehiä notkeampia. Lasse vielä tarkentaa seuraavasti: ”Melonnassa pitäisi olla elastinen, rento ja joustava, mutta samalla vahva ja tässä naiset pärjäävät yleensä hyvin.”
Melonta on harrastuksena edullinen. Jyryn melontajaoston vuosimaksu on 60 € ja sillä saa käyttää seuran kalustoa niin paljon kuin viitsii. Ilmaista opastusta saa vertaisilta ja aktiiviharrastajilta. Melonnan peruskursseja järjestetään touko-kesäkuussa kaksi ja elokuussa kolmas. Peruskurssin hinta on tänä vuonna 110 € ja se sisältää kolmena iltana yhteensä n 12 h opetusta ja kaikki varusteet. Vielä siis ehtii tällekin kesälle mukaan ja uusien kokemusten pariin.
Teksti: Pekka Rintala
Kuva: Lasse Tynkkynen
