Paavo Lipponen toimi Suomen pääministerinä 1995–2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003–2007. Hän kirjoitti aiemmin kaksi osaa muistelmia ja nyt 2025 ilmestyi kolmas osa Valtionhoitaja, muistelmat 1995–2024 (WSOY, n. 700 s).
Kolmatta osaa muistelmista odotettiin mielenkiinnolla, olivathan pääministerivuodet Suomen kehityksen kannalta erittäin merkittäviä. Suomi liittyi EU:hun, luopui omasta rahasta, markasta. Oli Lipposen johdolla erittäin aktiivinen. Kirja kuvaa tarkasti Lipposen johtaman kahden hallituksen työskentelyä lukijan kärsivällisyyttä koetellen. SDP:n ja Kokoomuksen yhteistyö hallituksessa sujui ”köyhälistöä kurittaen” turhaa vasemmistolaisuutta karttaen.
Kirjassa on esillä yli 1000 henkilöä. Ministereistä kehuja saavat ”joo-joo” -ministerit Mönkäre ja Jaakonsaari, poikkeavia kantoja esittäneet puoluetoverit Tuomioja ja Halonen eivät ole itsetietoisen savolaissyntyisen pääministerin mieleen.
Kirjan ulkopoliittiset näkökulmat ovat peitetysti USA- ja Nato-sympaattisia, rivien välistä luettuna. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen katsaus tuon ajan poliittiseen ilmastoon, jossa Lipponen ja Suomi luovivat taitavasti. Valitettavasti vuodet ovat vierineet, 1990-luvun poliittiset tapahtumat ovat kovin kaukaisia muisteluksen kohteita 2025.
Kirjan surullisin kohta on Lipposen pyrkiminen presidentiksi 2012. Ansioitunut poliitikko ja pääministeri sai kansalta ääniä mitättömät 6,7 %, Helsingissä 5,8 %. Omatkaan eivät häntä äänestäneet. Kirjassa mainitaan vaalityöntekijöistä neljä, mutta kovasti kampanjassa itse esillä ollut ”presidentintekijä” Birgitta Kervinen jää mainitsematta.
Kirjan lopussa on komea lista Lipposen kahden hallituksen aikaansaannoksista. Meitä tavallisia ihmisiä koskettaa parhaalla tavalla Paavo Lipposen suuri aikaansaannos: Mäkelänrinteen Uintikeskus. Kävijöitä vuodessa 850 000! Kirjassa kuvataan hauskasti, kuinka kokoomuksen Helsingin valtuutettu, jääkiekkomies Bogomoloff, vastusti jyrkästi uintia ja koko hallihanketta. ”Bogo” sanoi: ”Henkilökohtaisesti en milloinkaan maksaisi nähdäkseni Antti Kasvion uivan…. epäilen, haluaisinko nähdä Kasvion uivan, vaikka siitä maksettaisiin”.
Toinen valtuutettu, uintimies Klaus Bremer, vastusti myös hallihanketta. Helsingin Sanomien urheilutoimittaja Juhani Syvänen taas ajoi hallihanketta laajasti ja innokkaasti perustellen sitä uinnin terveysvaikutuksilla. Paavo Lipponen ja teollisuusneuvos Yrjö M. Lehtonen ajoivat tärkeän hankkeen maaliin.
Paavo Lipponen ansioitui uintiseura Kuhien pelaajana SM-vesipallossa sekä Kuhien nuorten vesipallopoikien valmentajana. Eikä suotta, ”Paavon pojista” tuli Suomen mestareita. Paavon paras saavutus oli SM-hopea Kuhien joukkueessa.
Kirjassa Valtionhoitaja Paavo Lipponen keskittyy lähes kokonaan yhteiskunnalliseen toimintaansa, yksityiselämää sivutaan varsin vähän. Harkittu ratkaisu.
Teksti: Pekka Hurme
