Syksyn magein stoori Ogelissa on Gnisun pääsy Veikkausliigan mestaruussarjaan. Eli kuuden parhaan futisjengin joukkoon Suomessa.
Mä oon kulkenu Gnisun megessä 1980-luvun alusta snadeja duuneja tekevänä jätkänä. Seuran systeemit oli vielä reilut 20 vuotta sitten faija/mutsi -vetoisia. Snadin poikkeuksen muodosti edari, jonka fyrkkatarpeet aiheuttivat aina pientä probista. Edari pelas tuolloin kolmosdivarissa.
Viimeisten 20 vuoden aikana systeemit ovat muuttuneet. Seuralla on ammattimainen johto ja toimintaa joukkueissa ohjaavat palkatut valmentajat. Johtavana teemana on yhteisöllisyys ja tavoitteena finnaa matseja.
Kun treenataan päästä huipulle, niin toiminnan tulee olla pitkäjänteistä ja tavoitteellista. Lisäksi fyrkkaa tulee saada sen verran, että homma ei jää siitä kiinni. Näissä jutuissa Gnisu näyttää onnistuneen. Unohtaa ei pidä Gnisun laajaa vapaaehtoisjengiä. Sen merkitys toiminnassa on aina ollut ja on korvaamaton.
Kliffaa olis, että muutaman vuoden kuluttua Gnisu skulaisi Mestarien liigaa Ogelissa ja vastaan tulis esimerkiksi Barsa. Oon takuulla silloin mestoilla dilkkaamassa tsieguroita. Ehkä Ogeli ilman Gnisua ei olisi mitään.
Kun nyt alettiin funtsaan menneitä ja muutosta, niin koko Ogelikin on kokenu ison muutoksen viimeisten vuosikymmenien aikana.
Ei tartte ku kaivaa esiin Ogelista skrivatut kaks bökkeriä, Vihreä Idylli ja Oulunkylä Åggelby. Niissä molemmissa hehkutetaan mestojen puistomaisuutta ja snadeihin hausseihin pohjautuvaa rakennuskantaa. Ja tottakai hienostunutta taiteellisuuteen niksahtanutta jengiä.
Muutos tähän maisemakuvaan alkoi aikanaan, kun Mäkitorpantien varteen duunattiin nykyiset kerrostalot. Sitten bygattiin Patola ja Veräjälaakso stadimaisiksi kerrostalomestoiksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on bygattu Veräjämäkeen ja Käskynhalijan tielle buleja kerrostaloja. Monessa mestaa on vaikeeta enää kokee Ogeli vihreenä idyllinä.
Tää kumminkin on nykyaikaa. Stadissa tarvitaan uusia hausseja missä budjaa. Ei Ogeli olis voinu jäädä jokski idylliseks museoks. Maailma vaan muuttuu meidän ympärillä.
Lopuks juttu, joka ei ole muuttunut. Tulee syksy. Illat ja aamut pimenee, lehdet putoo, fogelit flyttaa veks ja himmelistä stikkaa vodaa. Nautitaan siitä.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
