Karkit eivät aina jakaannu tasan, mutta joulun sanoma on sama kaikille.
”Toi sai enemmän kuin minä!”, protestoi lapsenlapsi nähdessään serkusparvelle jaetut karkkikasat. Laskemme karkit ja vertailemme kokoeroja. Lopulta pääsemme yhteisymmärrykseen.
Karkkeja ja joululahjoja on helppo jakaa tasan, mutta kasvava lapsiperheköyhyys Suomessa sekä Gazan ja Ukrainan lasten kärsimykset kertovat ajasta, jossa oikeudenmukaisuuden edelle nousevat toisenlaiset resurssien jakoperusteet.
Kristinusko haastaa toimimaan oikeudenmukaisesti. Raamattu sopii toisia huomioivan elämäntaidon oppaaksi kuitenkin melko huonosti. Kristittyinä joudun miettimään hyvän elämän sääntöjä myös yhdessä kaikkien eri tavalla ajattelevien kanssa.
Turun piispa Mari Leppänen kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”Länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen pohjalla on kristillinen ajatus jokaisen ihmisen arvosta. Kristillinen ihmiskäsitys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia. Orjuutta ja patriarkaalista maailmanjärjestystä on pidetty kristillisen maailmankuvan mukaisena, samoin vähäosaisista huolehtimista ja tasa-arvoa. Kaikki kristinuskon nimissä sanottu ja tehty ei ole kristillistä.”
Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Tiellä henkihieverissä makaavan ihmisen ohi kulki kaksikin arvostettua uskonnollista johtajaa. Mies jäi ojaan. Sitten sankari ilmaantui paikalle. Hän oli etnisestä ja uskonnollisesta ryhmästä, jota yleisesti halveksuttiin. Hän pelasti kärsivän. Jeesus opetti kertomuksellaan, ettei ihmisiä voi jakaa arvokkaisiin ja arvottomiin ihmisiin tai meihin ja toisiin. Kuka vaan voi joutua ojan pohjalle, kuka vaan voi olla sankari, ja roolit vaihtuvat tämän tästä.
Katsoessaan tätä kertomusta nukketeatteriesityksenä seurakuntamme tilaisuudessa, pieni lapsi ei kestänyt enää tilannetta, jossa jo kaksi nukkehahmoa oli jättänyt kärsivän itkemään ojaan. Hän juoksi nukketeatterisermin viereen ja kajautti: ”Minä autan sinua!” Tällaista asennetta tarvitaan tänäkin jouluna.
Joulunakaan lahjat – tai karkit – eivät jakaannu tasan tässä maailmassa. Kohtaamme kuitenkin seimen äärellä Vapahtajan. Hän syntyi itse tien päällä, kaukana kotoa. Hän syntyi köyhään perheeseen, joka pian joutui lähtemään pakolaiseksi toiseen maahan. Ensimmäisenä jouluna toivo syntyi sinne, missä janottiin rauhaa, luottamusta ja yhteyttä. Enkelin sana kaikuu meille tänäänkin: Olkoon maan päällä rauha, ihmisillä, joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto.
Rauhallista ja rakkaudentäyteistä joulua sinulle.
Teksti: pastori Taija Kaipainen ja viestinnän asiantuntija Johanna Elo
Oulunkylän seurakunta
Kuva: Pia Inberg / Oulunkylän Seurakunta
