Ollaanko saunassa hiljaa, vai lauletaanko siellä? Jokaisella meistä on omat mielikuvansa siitä, miten Suomessa saunotaan. Saunaperinteet voivat kuitenkin yllättää, sillä saunan historia on pitkä ja monipolkuinen.
Itämeren rannoilla on saunottu tuhansia vuosia. Eri maissa saunalla on ollut ja on hieman erilainen merkitys, mutta saunalla on ollut rooli monissa erilaisissa elämäntapahtumissa puhdistautumisen ohella. Saunassa on synnytetty, valmistauduttu häihin, pesty vainajia. Siellä on hoidettu sairauksia ja rentouduttu. Sauna on ollut loitsujen näyttämönä ja saunaa on myös kiitetty laulaen.
Sanna Pelliccionin pieni saunakirja: Saunan sylissä – kaikuja perinnesaunasta (Aviador 2026) on käteen sopiva laulukirja saunailtaan. Pelliccioni on koonnut saunalauluja Kansanrunousaineistosta ja liittänyt lauluihin tiedot myös niiden alkuperäisistä laulajista, keräyspaikoista ja kerääjistä. Kirjaan sisältyy seitsemän saunalaulua, joita Pelliccioni suosittelee opettelemaan – kuinkas muuten – saunassa.
Teksti: Susan Wilander
Sanervatar saunapiika
Sanervatar saunapiika,
ootko löylyssä asuva,
piilten piika huonehessa?
Luo löyly,
lähetä lämmin,
kiukaan kuumihin kivihin,
löyly saunan sammalihin.
Sanervatar saunapiika -runolaulu on lähes suoraan Suomen kansan Vanhoista Runoista tuleva laulu. Sen on laulanut suomussalmelainen Miina Huovinen vuonna 1910 kerääjä Sakari Jouhkille. Laulu löytyy kokonaisuudessaan Sanna Pelliccionin kirjasta Saunan sylissä, kaikuja perinnesaunasta.
