Matti Rämö kertoo kirjastaan Oulunkylän kirjastolla 2.12. klo 18-19.15. Toimittaja ja kirjailija Matti Rämön yhdessä Rami Mäkisen kanssa kirjoittama Oikeusmurha – Kuinka oikeusjärjestelmä tuhosi Auerin perheen on valittu ehdokkaaksi tietokirjojen Finlandia-palkintosarjassa. Teos pureutuu uudesta näkökulmasta jo paljon käsiteltyyn Auerin-perheen oikeussaagaan ja kysyy, onko suomalainen oikeusjärjestelmä valmis myöntämään tekemänsä virheet?
Suomen Kuvalehdessä tällä hetkellä työskentelevä Matti Rämö aloitti toimittajana vuonna 2002. Toimittajana hän on keskittynyt viime vuosina erityisesti tutkivaan journalismiin. Oikeusmurha on Rämön kolmas tietokirja. Rämö ja Mäkinen olivat jo pitkään ajatelleet, että Auerin jutussa ei kaikki ollut mennyt oikein. Kun he näkivät osia salatuista oikeudenkäyntiaineistoista, heille vahvistui kuva siitä, että todellisuus ei vastaa julkisuudessa esitettyä kuvaa tapahtumista.
Ensin julkaistiin lehtiartikkeli aiheesta ja sitten kirjaprojekti pääsi alkamaan.
– Kun lapset aikuistuttuaan tulivat julkisuuteen ja kertoivat, että aiemmat syytökset eivät pitäneet paikkaansa, avautui meillekin mahdollisuus lähteä selvittämään asiaa ja hyödyntää salaisina pidettyjä aineistoja. Kirjaa varten teimme uutta tiedonhankintaa: haastatteluja ja tietopyyntöjä, Matti Rämö kertoo.
Vahvistusharhaako?
Rämö yllättyi siitä, kuinka sekä oikeus, että lapsia haastatelleet psykologit olivat valmiita uskomaan lasten mielikuvituksellisia kertomuksia. Ultraviolettivalolla havaittuja arpia käytettiin todisteena, vaikka menetelmä ei ole luotettava. Psykologeilta tuntuu puuttuneen kyky hahmottaa kokonaistilannetta ja muiden vaikutusta lapsiin. Yksi selitys voi olla vahvistusharha.
– Kun ihmiset alkavat riittävästi uskoa tapahtumien menneen tietyllä tavalla, kaiken uuden tiedon tulkitaan osoittavan siihen samaan suuntaan. Jos virhe on jo syntynyt, se vain vahvistuu entisestään, kun on aina helpompi kallistua sinne suuntaan, johon muut ovat jo kallistuneet, Matti Rämö sanoo.
Suomessa on totuttu luottamaan viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään. Pystytäänkö järjestelmän virheet tunnustamaan ja käsittelemään puolueettomasti, vai yritetäänkö ne selittää pois ohjaamalla huomio epäolennaisuuksiin?
– On vaarallista ajatella ettei meillä voisi tehdä tällaisia virheitä. Ajatus oman järjestelmän täydellisyydestä luo tilaa uusille virheille. Sen sijaan kyky itsekritiikkiin vastaavasti auttaa vähentämään niitä. Suomalainen oikeusjärjestelmä on ollut kuormitettu Auer-tapauksessa ja ehkä kokenut saaneensa arvovaltatappion. Sitten on härkäpäisesti ryhdytty ajamaan juttua, joka ei perustu kelvolliseen näyttöön, kun ei ole kyetty sulattamaan sitä, että murhasyyte on johtanut vapauttavaan päätökseen, Matti Rämö arvelee.
Finlandia-ehdokkuus on tunnustus työlle
Finlandia-palkintolautakunta toteaa valintaperusteluissaan Oikeusmurha-teoksesta:
”Teos läpivalaisee perusteellisesti tapauksen, jossa oikeusjärjestelmää onnistuttiin väärinkäyttämään vakavin seurauksin. Faktapitoinen kerronta vetää mukaansa kuin kutkuttavin trilleri. Aiheesta on kirjoitettu paljon, mutta tämä teos on tärkeä. Se tuo paljon uutta tietoa ruodittuun aiheeseen sortumatta skandaalinkäryisyyteen.”
(Lautakunta: Riikka Suominen (pj), Maryan Abdulkarim, Isabella Frantz, Sini Harkki, Vappu Kaarenoja ja Lasse Saarinen.)
Miltä tuntuu olla Finlandia-palkintoehdokkaana?
– Se tuntuu hyvältä. Meidän työmme on nähty ja sille on annettu arvo. Tämä asia on kuitenkin siinä määrin hankala ja turbulentti, etten uskonut ehdokkuuteen. Vaikka kirjan pohjalta ei ole mitään suurta periaatteellista keskustelua syntynyt tapauksen kulusta, on hauskaa, että Finlandia-palkintolautakunta on nähnyt teoksen yhteiskunnallisesti merkittävänä, Matti Rämö sanoo.
Oulunkylän vehreys ja yhteisöllisyys viehättävät
Matti Rämö on asunut pitkään Oulunkylässä ja arvostaa alueen vehreää luonnetta.
– Tämä on suhteellisen kompakti, vihreä kaupunginosa. Vantaanjoen rannat ovat erittäin mieluisia ajanviettopaikkoja; melon, pyöräilen, lenkkeilen ja hiihdän. Lasten kanssa käymme uimassa, hän kertoo.
Oulunkylässä lapsilla on riittänyt leikkiseuraa ja lähimetsiköitä leikkeihin. Aikuisen silmiin vähäpätöiseltä näyttävät metsiköt voivat lapselle olla taianomaisia aarrepaikkoja, joita olisi hyvä säilyttää kaupunkirakenteen tiivistyessäkin. Erityisesti Matti Rämö arvostaa yhden paikallisen toimijan panostusta Oulunkylän yhteisöllisyyteen:
– Olen itse käynyt Gnistanin peleissä kausikortilla ja kaikki lapset ovat pelanneet tai pelaavat siellä. Arvostan sitä, miten Mustapekka Areenan kentälle saa mennä silloin, kun siellä ei ole treenit käynnissä ja alueen ovia ei lukita. Se on mielestäni mainio magneetti fudiksesta yhtään kiinnostuneille. Kun yhteistä tilaa jätetään myös omaehtoiseen käyttöön, luodaan miellyttävä ympäristö, jossa lapset voivat nähdä kavereitaan ja pelata keskenään.
Teksti: Susan Wilander
Kuva: Jonne Räsänen
