Pirkko Saisio, Kallion tyttöjä, on elävöittänyt suomalaista kulttuurielämää moniulotteisella osaamisellaan jo esikoisteoksestaan Elämänmeno vuodesta 1975 lähtien. Uudessa Ilmestyskirja -teoksessaan (Siltala 2026, s. 299) Pirkko Saisio kertoo elämästään hyvin poukkoilevina muisteluina, mutta taitavan ilmeikkäästi kuvailtuina omakohtaisina tunnelmapaloina. Ote on lempeän suvaitsevainen – elämä on antanut ja ottanut.
Kirja kuvaa välähdyksenomaisesti Saision taustaa ja kouluaikoja Kallion yhteiskoulussa, teatterielämää, näytelmiä, sekä asumista Suomessa ja ulkomailla. Unohtamatta edelleen jatkuvaa vuosikymmenten rakkaussuhdetta. Kirja on lyhyistä kertomuksista syntyvä runsauden sarvi, joka saa varttuneen lukijan valtaansa ja miettimään omaa elämäntaivaltaan. Miten minä olen elämäni elänyt? Olisinko voinut elää jotenkin toisin? Pitääkö ihmisen sairastua, jotta alkaa miettiä omaa elämäänsä?
Sairastumiskuvaus
Kirjan suuri keskeinen kertomus on sairastumiskertomus. Kertomus syövästä, joka yllättäen iskee Pirkko Saisioon. Pikku kyhmy osoittautuu syöpäkasvaimeksi. Saision kuvaus sairastumisestaan on omakohtaisen riipaiseva, kirjailijan loistavalla kyvyllä kerrottu. Saisio kuvaa hyvin asiallisesti taudin etenemisen, hoitamisen, lääkärikäynnit, sairaalaolot ja hoitotoimenpiteet. Kuvaus tuntemattomasta sairaalanaapurista sermin takana on inhimillisyydessään monille sairaalapotilaille omakohtaisen tuttu. Nyt myös Saisiolle. Puhuako sermin taakse? Mitä sanoa tuntemattomalle? Lohtua, iloa?
Syöpä saatiin pois, mutta Saision mieleen jäi kummittelemaan lääkärin loppusanat: Se saatiin pois – todennäköisesti.
Pirkko Saision Ilmestyskirja on mielenkiintoisen kiehtova kuvaus valitettavan ajankohtaisesta aiheesta. Lukijalle vaativa teos, mutta ehdottoman palkitseva.
Teksti: Pekka Hurme
