Varttuneita mietteitä 1/2017

Mulla on veskissä sellanen normaali kaapisto ja tietty myös peili. Siinä peilissä ylhäällä ja alhaalla kaks lyysistä, että näkee miltä naamari just nyt näyttää. Niistä lyysiksistä toinen simahti ja tartti tsöraa K-rautaan tsöbaan uutta.

Se lyysis oli sellanen putki, jossa oli kaks systeemii, joista se sai sähvöö. Froogasin et mist tämmösii löytyis ja kundi tuli viisaan, että tästä. Hinta reilut 30 euroo ja kestää 20 vuotta. Voihan räkä. Hinta veskin yhdeksi lampuksi on todella raju ja mun veski sekä sen peilikaappisysteemi ei varmaan elä enää 20 vuotta.

Jos lyysarit bungaan ja elää ton verran, niin kohta ne tarttee skrivaaa meikkä ikäsen jätkän tapauksessa johonkin perintöjuitsuihin. Jotta verottaja pääsee näihin valolähteisiin kiinni. Niisähän on jemmassa spulihko omaisuus.

Kun tätä juttua skrivailen on vasta tammikuun alkupuoli. Lehden aikataulu niin määrää. Juuri nyt loppiaisen korvilla, alkaa olla joulukuusten kohtalon hetket. Vaasassa järkätään häppeninki, jossa joulukuuset upotetaan sköneen fisujen kutumestoiksi ja snadien fisunpoikasten suojapaikoiksi. Fisuviisaat väittävät, että fisukanta paranee näin viltsisti.

Stadissa ei tämmöstä häppeninkiä saa järkkää. Sanoo jotkut stadin ryppyottaset kihot. Silti mun mielest olis kliffaa, että alettais kehitteleen tätä idistä täällä Ogelissa. Voisko Vantaan jokeen jotenkin upotella joulukuusia. Ja sitten metskattas fisuja soppaan pitkin kesää jonkun vuoden kuluttua. Saisi moni stadilainen tärkeestä jutusta, luonnosta, kiinni ihan uudella tavalla.

Vaari joutui kundinkundien perässä Ogelin jäähalliin. Siellä oli ekaks menossa snadien tyyppien skrinnausskole. Oli todella hienoo tsigaa kun kentsulla skrinnas mutsii tai faijaa sklodiensa perässä. Lyftasivat tarvittaessa tolpilleen ja kannustivat yrittään. Ja näköjään kaikilla piti olla lätkäkypärä päässä. Niin ei bolla päässy vahingossa hajoon.

Ja heti perään börjas lätkäskole. Snadi probis oli erottaa se oma kundinkundi jengistä, kun kaikilla oli valkonen skolepaita ja kypärä ristikoineen päässä. Mutta hyvä fiilari Oulunkylän kiekkokerhon skolesta välittyi aina kaukalon reunoille asti. Varsinki kun puolet valkuista oli mimmejä. Ne osas duuninsa ihan ok.

Nää tämmöset skrinnaus- tai futiskolet ovat seurojen keino kerää hommiinsa fyrkkaa. Kun ne suurimmalta osin toteutetaan vapaaehtoisvoimin, niin fyrkan keruun lisäksi yhteisöllisyyden tunne varmaan kasvaa.

Maksullisissa skoleissa ei ole kuin yksi probis. Osalla jengistä ei ole varaa maksaa ja niin ne joutuu jäämään veks touhuista. Se ei ole hyvä juttu ja sille tarttis jotain duunaa seurojen ja stadinkin toimesta.

Ja ei kun odotteleen Lahden MM-hiihtoja. Mulla on eturivin paikat telkkarini ääressä. Olen takuuvarma, että Pärmäkosket, Heikkiset ja muut pärjäävät. Ja ne on muut kun nyt kärtsää dopingista.

Teksti: Raimo Anttila