”Mä voin toimia esilaulajana”, yksi nuorista sanoo leirin iltajumalanpalveluksen alkaessa hivenen myöhässä. Vedän pari kertaa henkeä. Käsikirja oli kateissa, ensiapulaukusta tarvittiin laastaria, läppäri ja projektori oli sentään viritetty kuvasaarnaa varten. Kaiken keskellä nuoriso oli keskenään hiljentynyt ja rauhoittunut odottamaan yhteistä iltahetkeä. Alkuvirsi kajahtaa komeasti, kitarasäestyskin kuuluu löytyneen. Ehdin vaihtaa messuvaatteet nuorten laulaessa. ”Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan.” Aamen, näin on. Näinhän tämän pitikin mennä. Peruslauantai.
Jälleen yksi hieno viikonloppu takana nuorten kanssa, leirillä luomakunnan helmassa lähellä Herraa ja toinen toisiamme. Pappina huomaan oppivani yhä enemmän ihmisyydestä ja elämästä nuorilta, on etuoikeus seurata kasvua ja itse kasvaa samalla. Iso osa seurakunnan nuoriso- ja kasvatustyöstä on yhdessä olemista, välillä rauhassa hiljentymistä ja toisinaan desibelitasot ja äänivallit järkkyen rehaamista (kuten he sen sanovat). On aika huutaa ja aika kuunnella, saattaisi Saarnaaja asiaa kuvailla – oleellista on se, että on aikaa.
Yksi tämän ajan kriiseistä on se, että ajasta kilpaillaan jatkuvasti. On asioita, joihin aikaa pitäisi käyttää ja asioita joihin sitä kuluu, vaikka ei haluaisikaan. Ajan löytäminen hiljentymiselle ja rauhoittumiselle, sellaiselle tekemiselle, joka ei tuota tai varsinaisesti saa aikaan mitään, on hankalaa. Tyhjän tilan täyttää helposti jollain ihan vain siksi, että tuntisi tekevänsä jotain. Tästä olisi hyvä kasvaa eroon. Aika sinänsä on arvokasta, siksi on pysähdyttävä välillä. Kasvu tarvitsee aikaa. Aika yhdessä itsensä, Jumalan ja lähimmäisten kanssa ei ole koskaan turhaa.
Leirillä nuorten kanssa pohdiskelimme oman elämän tärkeitä hetkiä ja unelmia, pysähdyimme tähän hetkeen ja loimme katseita siihen, mistä olemme tulleet ja mitä kohti haluamme mennä. Ja hetken päästä me taas rehattiin. Lähellä Jumalaa. Onneni on olla Herraa lähellä. Jumalan lähellä me olemme kaiken aikaa, Hänen läsnäolonsa äärelle pysähtyminen voi avata jotain uutta, saada aikaan kasvua. Tuoda turvaa. On jotain ikuista, jotain mikä ei järky, häviä tai riipu omasta suorituksesta. On Jumala, jolle sinä olet rakas ja jolla on aikaa.
Tapio Leinonen
nuorisopappi
