Juhlalounas järjestettiin Oulunkylän Kuntoutussairaalassa 8.11. sotiemme veteraaneille kiitokseksi siitä, että saamme juhlistaa tänä vuonna 100-vuotiasta Suomea. Kuluvana vuonna Oulunkylän kuntoutussairaala viettää 25-vuotisjuhliaan.
Viime sotiin osallistui yhteensä 700 000 miestä ja naista. Sotaveteraaneja on elossa 17 000. Heidän keski-ikänsä on jo yli 92 vuotta.
Juhlalounaaksi tarjottiin poronkäristystä, lohirieskaa sekä jälkiruoaksi lakkakiisseliä. Ruokailun lomassa kuultiin musiikkiesityksiä. Tilaisuuden järjestelyihin ja tarjoiluun osallistui oman henkilökunnan lisäksi suuri joukko vapaaehtoisia, mm. lentoemäntiä, maanpuolustusnaisia, ystäviä ja koululaisia Oulunkylän yhteiskoulusta.
Juhlalounaalla olivat mukana myös sotaveteraanit Kati Sormunen, Martti Ojala, Mikko Hautanen ja Lauraliisa Pitkänen.
– Olin viisi vuotta Kannaksella ilmavartiossa ja toimistotehtävissä, Kati Sormunen kertoo.
– Kävin Kotkan lyseota ja menin vapaaehtoisena ilmatorjuntaan kesällä 1944. Muistan loppuikäni kun 121 venäläistä pommikonetta upotti Kotkan edustalla saksalaisen ilmatorjuntaristeilijän 16.7.1944. Se oli nuoren miehen sotakokemus, Martti Ojala (90) toteaa.
– Olen niitä onnekkaita ohiammuttuja. Olin rintamalla Laatokan rannalla puolisen vuotta ennen kuin aselepo solmittiin, Mikko Hautonen (91) naurahtaa.
– Talvisodan alkaessa olin 14-vuotias. 16-vuotiaana sain komennuksen rintamalle Kannakselle ilmavalvontalotaksi. Ryhmässämme oli kymmenen tyttöä, kaksi aina kerrallaan valvontatornissa. Unelmani kansakoulun opettajan urasta kariutui sotaan. Sodan jälkeen kävin kauppakoulun ja toimin erilaisissa toimistotehtävissä. Sitten muutin Ruotsiin ja 67- vuotiaana palasin eläkkeelle tänne Suomeen ja tapasin tämän Mikon. Olen ollut aktiivisesti mukana veteraanitoiminnassa ja olenpa kirjoittanut kirjan nuoruusvuosistani, Lauraliisa Pitkänen kertoo.
– Ajattelen että kun me turvasimme Suomen itsenäisyyden sata ensimmäistä vuotta, niin uudet sukupolvet hoitavat seuraavat sata vuotta.
Teksti ja kuva: Mauno Hari
