Harrastukset saattavat saada kummallisella tavalla alkunsa. Minusta tuli arboretumien, puu- ja pensaspuistojen intohimoinen harrastaja silkasta kateudesta. Kävin nimittäin Kellokosken ylilääkärinä ollessani Hatanpään sairaalassa Tampereella. Sen oli piirtänyt Sebastian Gripenberg, sama arkkitehti kuin Kellokosken kartanolla. Hatanpäässä oli mielettömän hieno arboretum. Kateuksissani päätin päihittää sen kauneudessa ja lajien runsaudessa Kellokoskella.
Onneksi tunsin puutarhuri Erkki Honkasen, jonka arboretumtaidot ovat näkyvissä vaikkapa Tapiolan puutarhakaupungin ilmeessä. Erkin kanssa ryhdyimme työhön Kellokosken sairaalan ympäristössä, ja Itämerikeskuksessa siinä ihan naapurissa. Opin uudella tavalla katsomaan ja nimeämään puuvartisia kasveja, havupuita ja pensaita. Opin tietämään, että ennen jääkautta täällä kasvoi mahtavia hemlokkeja, joita nykyisin pidetään tulokkaina. Kellokoskella oli pian kolmesataa eri lajia ja ruusutarha päälle. Pääministeri Paavo Lipponen istutti Itämerikeskuksen pihalle korkkitammen, kulttuuriministeri Tanja Karpela Pohjolan Kaunotar -ruusun. Vilnan kasvitieteellisen puutarhan ja Eestin Luuan metsäkoulun väki kävi hoitamassa arboretumiamme kansainvälisen solidaarisuuden nimissä. Sitten oli tietenkin puutarhaterapia mielen sairaita varten, ja syntyi kirjoja ympäristöstä ja ihmisen mielestä.
Kuinkas sitten kävikään; lähtiessäni Kellokoskelta Hatanpäällä oli edelleen etulyöntiasema. Tampereen kaupungin puisto-osaston väki hoitaa edelleen Hatanpään arboretumia, me tehtiin kaikki vapaaehtoistyövoimalla. Eipäs mitään, myös omalle Oulunkylän tontillemme on saatu ainakin 120 eri lajia ja lajiketta. Kesämökille Vaasaan yritän saada mahdollisimman monia havupuulajeja: siellä maa on aika kivistä ja karua.
Mutta Veräjämäessä on kuvanveistäjä Kaarlo Haltian puisto kivenä kengässäni. Kukapa sen edes tietäisi. Entinen puhtaanapitolaitoksen johtaja Saarento kiinnitti huomiotani siihen, hoitamaton läntti täynnä UFF:in jättilaatikoita ja muita keräilykippoja. Parin vuosikymmenen ajan olen tehnyt valtuustossa töitä saadakseni sen kuntoon. Kaksi apulaiskaupunginjohtajaa on henkilökohtaisesti ilmoittanut minulle, että se kunnostetaan, ja valtuusto on tehnyt yksimielisen päätöksen sen kaunistamisesta. Mitään ei ole tapahtunut. Toissasyksynä kaupunki jakoi tulppaaninsipuleita maksutta halukkaille, ja meidän Veräjämäen väki istutti sata sipulia innolla Kaarlo Haltian kunniaksi. Eipä mitä, keväällä kun ne nousivat kukkaan, kaupungin moottorikäyttöinen ruohonleikkuri veti yli koko alueen.
Turha luulla, että me lannistuisimme Veräjämäessä!
Ilkka Taipale
kaupunginvaltuutettu (sdp)
