Meikkä tuntee gutaa fiilistä, kun talvella stikkaa snögee. Sitä tuli tammikuussa ihan snygisti. Kyllä me finskit snögee tarttetaan ja karmeeta on idis siitä, ettei sitä olis. Noi ilmaston lämpenemiset on pakko saada kondikseen, ennen kuin snöget häipyy.
Kun starbu vanhenee, niin se rupee funtsaan kaikenlaista gamlaa. Snögestäkin. Mä budjasin ekat kymmenen vuotta Tölikassa Reijolankadun ja Manskun hörnissä. Siinä vieressä on se bensis, jossa nykyään dilkataan hampurilaisii ja muuta junk foodia. Toki vielä bensaakin. Silloin se oli Gulfin bensis.
Me duunattiin skimbat klabbeihin siinä pitskulla ja hiihdettiin Lekuringartsaa pitkin Laakson skuijaan. Sieltä ratsastuskentän läpi Nordikselle, jota pitkin Eltsun kansikseen. Skimbat skolen seinän viereen ja luokkaan maikan stooreja lysnaan. Enpä tiedä, että stadissa enää tänään joku skoleen skimbaisi.
Käväsin viikon Lapissa. Sattu just se aika, kun kaamos sluuttas. Mä tykkään kattella siellä sitä monen sävyistä harmaata luontoo. Harmaa himmeli, harmaan valkoisessa huurussa olevat puut ja snöge. Sitten kun soolis alkaa skriinaa, niin niitä harmaan, sinisen, keltasen ja punasen muodostamia värikuvioita taivaalla ja skuijassa ei finstaa mikään.
Mä puuhastelen harrastuksekseni sellases Enter ry:ssä, joka jelppaa seniori-jengii tietovehkeiden handlauksessa. Siinä yhteydessä jää funtsaan sitä vouhotusta, joka pyörii erilasten sosiaalimedioiden ympärillä. Pelotellaan jengii, että siellä se varsinainen piru bunkkaa.
Maailmassa on aina yritetty tunkee omia idiksiä toisten knubbeihin. Aluks se kohdistu lähipiireihin. Aviisien, radion, telkkarin megessä vaikutusalue laajeni. Myös erilaisia taidelaitoksia, esim. teattereita, on käytetty mielipiteiden muokkaamiseen. Ja kaikki stoorit on skrivattu tai esitetty aina omaa ideologiaa myötäileviksi ja väritetty sen mukaan. Stooreja ei välttämättä edes samoiksi tsennais.
Nykyään on sitten sosiaalinen media, jota monen hyvän lisäksi käytetään myös mielipidemuokkaukseen. Sen mahdollistaa maailmanlaajuinen netti. Nettiä vaan mikään ei pysty ohjaamaan ja säätelemään. Jos jotain suljetaan, niin alta aikayksikön on uutta tuutissa.
Meidän tulisi vaan snaijata, että netti on ja pysyy. Sen kanssa tulee opetella elämään myös tässä mielipidejuitsussa. Kaikkee ei pidä uskoo, vaan on aina tsekattava oisko juttu ok. Minnataan kanssa, että erilaisten palvelujen tuotantoalustana netti on mitä loistavin. Se duunaa lifen monesti paljon iisimmäksi.
Hyviä ja luistavia skimbauskelejä. Mä alan funtsaa, kandeeko vielä tsöbaa uudet karvapohjaskimbat. Vanhat non-wax skimbat panee enemmän hanttiin kuin luistaa.
Teksti: Raimo Anttila
Kuva: Susan Wilander
