Pakko skrivaa vielä tästä keväästä ja varsinkin vapusta. Suulis skriinas ja fogelit sekä muut mieskuorot sjungas kevään ylistystä. Oli ihan ok fiilis. Ainoo juitsu, joka meikkä mannen pysäytti, oli vapunviettoporukkaamme kuuluva friidu, joka kysäs ”Monesko vappu tää on, kun me ollaan sitä yhdessä juhlimassa.” Oikee vastaus oli, että yli viideskymmenes. Mutta ei me silti olla gamloja. Stoorit ovat edelleen vappumaista irrottelua. Irrottelun tekee iisiksi se, että jengiin kuuluvat tsennaavat toisensa läpikotaisin.
Jokaiselle kuuluminen johonkin jengiin tuo eloa laifiin. Ei tartte omissa hörneissä kuppaa koko aikaa. Sitten on vielä jengejä, jotka luovat yhteisöllisyyttä lähiympäristöön tai laajemmaltikin. Ogelissa on useampia tällaisia jengejä. Ekaksi mulle tulee mieleen Gnisu, Martat, MLL, Oulunkylän Lions Club ja seurakunta. Ja moni muukin yhteisö. Näissä jengeissä luodaan yhteisöllisyyttä asuinalueelle.
Noista edellä mainituista yksi, Oulunkylän Lions Club, on päättämässä toimintaansa. Syynä tähän on, että gubbet tule gamloiksi, uutta jengiä ei saada mukaan ja tätä kautta toimintakyky hiipuu. Klubi kerkesi toimia lähes 60 vuotta ja tukea oulunkyläläistä nuorisotoimintaa mittavalla panostuksella. Viimeinen tapahtuma oli Koko perheen kevättapahtuma Vapun alla Mäkitorpan leikkipuistossa.
On todella dorkaa, että tämän tyyppinen vapaaehtoistoiminta hiipuu. Jengin mielenrauhalle olisi hyvä, jos duuniyhteisön lisäksi aika riittäisi kuulua johonkin hyvää duunaavaan porukkaan. Se avartaisi tuntemusta ympäristöstä ja loisi yhteisöllistä tunnetta. Näissä jengissä on lähes aina kiva fiilis, kun yhdessä tehdään hyvää.
Yhteisöllisyyden hyvä esimerkki oli toukokuun ekana viikonloppuna järkätty Gnisun Vapputurnaus. Molemmat futiskentsut vilisi pikkukundeja. Mutsit ja faijat hoiteli järkkäilyjä sekä dilkkas tsieguraa, tsufee, känttyy, mokkapaloja, metrilakuja, arpoja ja ties mitä. Ja fiilis oli hyvä vaikka välillä stikkas snögeekin himmelistä. Jengi vaan heitteli ylävitosia.
Yks Gnisun junnujen valmentajista on räppäri Pastori Pike. Kun se veti yhdellä väliajalla styken, niin koko pikkukundilauma oli megessä räppäämässä. On pakko sanoo, että ei Paasikiven aikaan ollut tommosta. Maailma on betrannu faartia.
Mulla oli skopessa kymmenen itänyttä botlaria. Mä jemmasin ne ruusupenkkiin heti vapun jälkeen. Alan venttaan satokautta. Hyvää kesistä. Muistakaa, että suulis tekee hyvää, kun sitä ottaa fiksusti.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
