Pandemian kevään piinaviikot vaihtuvat pian kesäksi. Tapahtumia ja tilaisuuksia on peruttu, ravintola-, kahvila-, museo- ja urheilukilpailujen käynnit siirretty tulevaisuuteen.
Kyläilyt on lopetettu ja ihmiset ottavat kohteliaasti etäisyyttä toisiinsa lenkkipoluillakin. Surullisinta on tietenkin se, että virus on vienyt niin monta suomalaista pois keskuudestamme.
Uudenmaan eristys jäi sentään lyhytaikaiseksi ilmiöksi ja mökkimatkat eivät ole enää suoraan kiellettyjä. Me uusmaalaiset ei olla enää kaikkialla ei-toivottuja vieraita Uudenmaan ulkopuolella olevilla mökeillämme. Ostovoimammekin on pian todennäköisesti haluttua mökkikuntia elävöittämään. Vastakkainasettelu Uusimaa vastaan muut joutaa unohtaa.
Kevään aikana meillä Pakilassa, Paloheinässä ja Torpparinmäessä on ollut aikaa kunnostaa ja siistiä pihoja, karsia oksia ja kaataa tai kaadattaa turhia puitakin. Ilokseni olen huomannut, että monet ovat näin tehneetkin. Teboil Pakilalle erityiskiitos roskakeräyksen ideoinnista.
Alueeltammekin löytyy valitettavasti pihoja, joiden kunnossa ja siisteydessä on toivomisen varaa. Kaikilla ei ymmärrettävästi riitä voimavaroja pihojensa voimalliseen kunnostamiseen, joitakin ei tontin ilmiselvä kohennustarve häiritse ja kolmannet eivät siihen muilta – joskus kuvitelluilta – kiireiltään ehdi.
Olemme Pakila-Seurassa pohtineet voisimmeko tehdä jotain alueemme siisteyden parantamiseksi. Voimavaramme eivät riitä moneen kohteeseen, mutta jollekin apua tarvitsevalle ja piha-alueensa kunnosta kiinnostuneelle voisimme harkita seuran talkooavun tarjoamista.
Malka on tietenkin helpoin havaita omassa silmässä ja niinpä olemme luvanneet siistiä Pakin talon piha- ja metsäalueen talkoilla. Kaupunki on luvannut poistaa piha-alueelta katkenneita ja pystyyn lahonneita vaarallisia puita. Pihaan on suunniteltu pihaistutuksia, jotka ilmentäisivät 1700-1800 -luvun talonpoikaiskulttuuria. Kaupungilla ei ole voimia pihasuunnitelmien tekemiseen, joten se jää seuran vastuulle.
Suomi oli pitkään tunnettu talkoo- ja/tai kökkäperinteestään. Perinne on päässyt rapautumaan, mutta pandemian aikana toisten auttaminen on herännyt uudelleen. Naapuriapua on annettu ja jopa osattu pyytää. Se on hieno asia.
Omavaraisuuden arvostus ja varautuminen pahempiin päiviin jää varmasti pandemiasta perinnöksi. Kotimaisen ruuan arvostus, kotimainen suojavarustevalmistus ja erilaisten varautumissuunnitelmien päivitys ymmärretään aiempaa paremmin.
Pandemia tuskin jää viimeiseksi. Tämä oli jo kuudes virus parin vuosikymmenen aikana ja pahin kaikista. On naivia kuvitella, että tämä olisi viimeinen. Parasta koko yhteiskunnalle olisi nostaa varautumisvalmiutta jo seuraavaan tuholaiseen. Nyt emme olleet täysin varautuneita. Se on syytä tunnustaa.
Kesä on ovella ja pandemia jää aikanaan taakse. Siitäkin selvitään. Alkava kesä on toki erilainen kuin aiemmat, mutta pian on aika kerätä kesän satoa ja nauttia toivon mukaan kesäisistä säistä. Pakila-Seura toivottaa kaikille alueen asukkaille rentouttavaa kesää.
Raimo Rahkonen
pj. Pakila-Seura ry
