Oulunkylän seurakunnan uutena viestijänä olen aloittanut toimessani vauhdikkaasti koronan tahdittamana. Sain nettisivujemme käyttökoulutuksen 12.3. iltapäivällä, ja samana iltana julkaisin ensimmäisen uutisen poikkeustilasta. En juurikaan ehtinyt tutustua toimintaan normaalitilassa, joten olemme työyhteisössämme olleet kaikki uuden äärellä. Osa työntekijöistä siirtyi Helsinki-apuun ja ruoka-avun jakeluun, toiset opettelevat uusia työtapoja siirtääkseen toiminnan verkkoon. Ihmisten kohtaaminen, joka on seurakunnan toiminnan keskiössä, on viety ennätysvauhtia uuteen toimintaympäristöön.
Jumalanpalvelusten siirtäminen digitaaliseen muotoon sisältää paljon näkymätöntä työtä ja välineiden opettelua. Tämän vuoksi ensimmäiset poikkeustilan jumalanpalvelukset on toteutettu ammattilaisten kanssa etukäteen kuvattuina tallenteina. Kun seurakunnalta kysyttiin valmiutta Ylen televisioimaan jumalanpalvelukseen Oulunkylän vanhasta kirkosta, se otettiin mieluusti tehtäväksi. Piispa ei usein saarnaa Oulunkylässä, ja Ylen tuotantotiimien ammattitaito on omaa luokkaansa. Tilanne on avannut papeille, kanttoreille ja suntioille monipuolisen näkymän siihen, millaisella tuotantokaluston minimi- ja maksimimäärällä jumalanpalveluksia voi viedä verkkoon.
Kirkon digiloikasta puhuttaessa keskitytään usein tekniseen puoleen. Yksi suurista muutoksista kuitenkin koskettaa papistoa, joka tähän mennessä on kohdistanut puheensa fyysisesti läsnä olevalle seurakunnalle. Toki on ollut tilanteita, joissa kirkko on ollut tyhjä, mutta silloinkaan kameran silmä ei ole edustanut koko seurakuntaa. Ihailen sitä ammattitaitoa, jolla papisto on tästä muuttuneesta tilanteesta selviytynyt.
Pääsiäisen verkkohartauksia tuotettiin sekä etukäteen nauhoitettuina tallenteina että striimaten, ja toukokuusta lähtien striimataan joka sunnuntai. Striimaus on lähempänä normaalia jumalanpalvelusta, sillä se tapahtuu ajallisesti yhteisessä hetkessä, yhdellä otolla, ja on siksi kaikin tavoin aito tilanne. Etukäteen tallentaminen mahdollistaa uusintakuvauksen, jos saarnaaja kompastelee sanoihinsa. Inhimillisyyden sanoma tallentuu aidoimmin striimaukseen, ja lopputuloksen tarkastelu vaatii kaikilta armeliaisuutta.
Meillä kaikilla on varmasti yhteinen toive tilanteen normalisoitumisesta. Että voisimme kohdata fyysisesti samassa tilassa, keskustella tai ruokailla yhdessä. Tähän varmasti palaamme, mutta myös digiloikka on tullut jäädäkseen. Jatkossa kohtaamme sekä kirkossa, että verkossa.
Teksti: Minna Ainoa,
Oulunkylän seurakunnan viestijä
Kuva: Kari Pakarinen
