Vuonna 1952 kaupunginvaltuutettu Ensio Hiitosen aloitteesta Pikkukosken uimalaan saatiin hyppytelineet. Ne tehtiin lujiksi, seudun kaikkien uimareitten iloksi. (Hiitonen oli kiinnostava mies muutenkin, hän kirjoitti vetävän teoksen 1920-30-luvun oikeudenkäynneistä Vääryyttä oikeuden valekaavussa, 1953). Toissakesänä ikuistimme tyttärenpoikamme hypyn ylimmältä ponnistuslaudalta. Hyppy kuuden metrin syvyyttä kohti ei mitenkään voisi viedä hyppääjää vedenpohjaan asti, sehän on fysiikan lakien mukaan mahdotonta.
Palomiessukeltajat olivat aina keväisin katsoneet, ettei ajopuita ole uponneena alueella. Sitten teline poistettiin palveltuaan 68 vuotta, kuulemma liian vaarallisena! Poika sanoi, että seuraavaksi pitää olla pelastusliivit uimaan mennessä. Nyt poikaset ja vähän vanhemmatkin polskivat suoraan kalliolta jokeen – se on oikeasti vaarallista, voivat osua kallioon alas pudotessaan.
Edessämme Pirunkalliolla on talvisin ollut jääseinä ohjattuja kiipeilijöitä varten. Hieno harrastus, toimelias pikku yritys tuota pyörittämässä ja opettamassa harrastelijoita. Ensin kuulemma yrittäjiä kuulusteltiin liiasta jokiveden käytöstä! Ikään kuin Vantaan valtavat vesimassat voisivat vähentyä muutamien jääkuutioiden takia, jotka sulavat takaisin veteen. Sitten tuo kaikki kiellettiin liian vaarallisena.
Vaivaako virkamiehiämme ylivarovaisuuden tauti? Eikö nyt luoteta enää kansalaisiin vai pelkäävätköhän he, että joutuisivat vastuuseen toisten virheistä? Onko ylivarovaisuudesta tullut uusi kansantauti, kun lasten vanhemmatkin tuntuvat pelkäävän raisuja leikkejä ja kiipeilemistä. Euroopan oikeusasiamiehenä toiminut Jacke Söderman kiipeili poikasena uimarannan edessä seisovaan kuuseen ”tähyilläkseen merirosvoja ja muita Suomea uhkaavia vaaroja”, kuten kuusen laatta kertoo.
Mieleen tulee, kun Taiwanilla Taipeissa tutustuimme Tshiang-Kai-Shekin kasvitieteelliseen puutarhaan. Portilla oli valtava juliste, jossa kiellettiin 23 eri toimintoa puistossa. Ei saa tehdä sitä, ei tätä. En pysty palauttamaan mieleen kaikkia niistä, lapsenlapset ovat yrittäneet keksiä tuota listaa uudelleen. Melkein meni maku hienoista puista ja kukkivista pensaista tuollaisen kieltolitanian jälkeen.
HUS Naistenklinikan edessä on hieno veistospuisto. Taas pelättiin, että naapurissa olevan Uuden lastensairaalan potilaat lähtevät kiipeilemään liukkaisiin graniittipatsaisiin ja vahingoittavat itseään. Ilokseni kerron teille, HUSin taidetoimikunnan puheenjohtajana, että puistoa ei ympäröity piikkilangalla. Siinä on vain yksinkertainen kyltti: Ei kiipeilyä patsaiden päälle.
Teksti: Ilkka Taipale
kaupunginvaltuutettu (sdp)
