Muutimme ihanaan Oulunkylään, Veräjämäkeen vuonna 1974. Pikku yhteisössämme asui parisataa perhettä ja niitä varten neljä kauppaa, siis Elanto, HOK, K-kauppa ja Knapen pikku puoti. Oli pankki, posti, oli myös nakkikioski, kukkakioski ja yleiskioski, lisäksi suosittu tanssilava ja Käpylän Kunnon hiihtomökki.
Arvatkaa vain, mitä on jäljellä vuonna 2021?
Näitäkin tärkeämpää, oli yhteisyyttä ja yhteisiä tapahtumia. Katujen asukkaat tunsivat toisensa. Meilläpäin Pikkukoskentiellä asui Taimi Toivanen, jonka muistissa olivat tienoon ajat 1940-luvulta asti. Häntä nimitettiin Pullotädiksi, koska hänen kuistinsa ikkunaa koristivat lukuisat eriväriset ja -kokoiset pikkupullot. Taimi pysäytti kotoisesti kadulla kulkijan, kertoakseen menneistä tai nykyisistä, ja jakeli jasmikkeentaimia puutarhastaan. Hän tunsi jo 50-luvulla kaikki kadun 36 lasta. Oikea yhteisön ylläpitäjä! Pikkukoskentiellä lapsuutensa asunut ystäväni Eero Lilja kertoi tunteneensa kaikki Oulunkylän sata poikaa!
Tuohon aikaan talvet olivat kunnollisia, toisin kuin nykyisin. Järjestettiin hiihtokilpailuja lapsille. Lionsin suurtapahtumassa maaliskuussa Vantaanjoen jäällä ajeltiin koiravaljakoilla ja kerran oli helikopterikin tarjoten lennätystä kiinnostuneille. Nelivuotiaamme vänkäsi päästä lennolle, mutta tuli vähän kalpeana takaisin. Nuorten Kotkien kerhoa veti Tapio Ojanen, Oulunkylän kunniakansalainen Veräjämäen päiväkodin tiloissa. Monenlaista muuta tapahtui.
Entä nyt? Entisessä pankissa on jo pitkään ollut kapakka, ensin Bangla ja sitten Dacca-niminen, Jälkimmäisen omistajaan Kalamiin tutustuimme ja kävimme hänen luonaan Dhakassakin. Sittemmin kapakalla on ollut muitakin nimiä ja omistajia. Miksi siitä ei ole tullut Veräjämäen keskusta. Olisi mukava poiketa oluella ja tavata seudun tuttuja, mutta ei. Meitä lienee alle viisi omakoti- tai rivitaloasukasta, jotka toteuttavat tätä haavetta keskenään.
Tosin kapakalla oli yksi vaihe, jolloin se oli melkoinen räkälä, mutta toisin on nyt. Viitisen vuotta sitten yritin parhaani houkutellakseni kanssa-asujia kanta-asiakkaiksi. Järjestin pari ohjelmallista iltaa, joissa oli nimekkäitä esiintyjiä, kuten Mikko Perkoila ja Heikki Lund. Heitäkin kuuluisampi Lauri Porra kadultamme tarttui ideaan ja antoi hänkin illalliskonsertin kapakassamme. Mutta ei tainnut auttaa..,
Olen aina ostanut joulukuusen Ogelin pihalta Oulunkylän Lionseilta. Nyt klubi on lopetettu. Onneksi sain kuusen Oulunkyläseuralta, kiitos vain, ja hyvä olikin. Seurassakaan ei taida olla vanhaan tapaan rutkasti jäseniä.
Yhteisöllisyydestä puhutaan nykyisin laajalti. Mutta sen muuttaminen kauniista toiveista oikeaksi elämäksi onkin aika vaativa juttu. Oulunkylän tori tai Ogelin tori eivät toimi. Kuka keksisi Oulunkylän yhteishengen uudestaan?
Teksti: Ilkka Taipale
kaupunginvaltuutettu (sdp)
