Mulle budjussa käynti ei koskaan ole ollut juhlaa. Pakko mikä pakko. Siks jäin funtsaan , että vippaako mulla bollassa. Tammiston marketissa nimittäin budjun jengi luudaa paidat päällä, joissa lukee ”Elämysten ruokakauppa”. Voiks budjussa kokee jotain elämyksiä?
Kun oikein alkaa jutskua funtsaan, niin jotain elämyksiä tulee kyllä mieleen. Onks ne sitten muistamisen arvoisia, on eri stoori.
Vekara karkkihyllyjen luona lattialla makaamassa ja huutaen kuin hinaaja jäissä. Ne elämykset jokainen faija saletisti muistaa lopun ikänsä.
Samaa sarjaa on, että kun on kauhee hosis ja tarttet kilon margista. Meet eteen tulleeseen supermarkettiin ja juokset hyllyjen välissä margista tsökaamassa. Kun mesta ei ole tuttu, niin tarttis kartan, kompassin ja navigaattorin. Homma kun on funtsattu niin, että sun on pakko kulkea kalsari-, rintsika-, spöga-, ihonhoito-, tsögekama- jne –osaston lävitte, ennekuin sä jostain finnaat ne margikset. Ja lähes sama, ennen kuin sä pääset veks siitä budjusta. Vikaks karkkimesta. Elämys on korkeintaan se, että kamaa on kuin Marrakeshin basaareissa.
Tai, kun sulla muistislibarissa lukee jugurtti. Sä meet hyllylle ja hiffaat, että niitä jugurtteja on tuhat erilaista. Elämys on se, että sä yleensä saat valkattua jonkun.
Meet Stokkalle ja tarttet spöögat. Ihan sellaset tavalliset. Spöögat on siellä levitetty kledjuvalmistajittain. Sun tarttee luudaa osastolta toiselle. Miks ei ne rätit voi olla yhdessä rekissä ja mä voisin siitä valkkaa mulle sopivat. Kun mulle on ihan sama, mitä merkkii ne on. Kuhan ne on oikeen kokoset.
Joteski on sellanen fiilari, että tsöbailusta on tehty harrastus tai ajanviete. Ennen sä menit budjuun, tsöbasit leipää, mjölkkistä, voita ja tsieguran. Ja tulit ulos. Homma hoidettu. Nyt sun tarttee luudaa budjussa ja ettii kamoja sieltä täältä. Lisäks tarttee skruudaa ainakin yhet pitsat ja juoda tsufet munkin kera. Ja tietty käydä leffassa, joka taas vaatii yhdet bisset ennakkoon.
Tulipahan pikkunen valitusvirsi. Positiiviakin kuiteski on. Pannaan skimbat naulaan, kaivetaan fillarit tai kävelysauvat esiin ja lähetään skugeen. Vantaanjoen rantsuja voi luudaa leivosia, tiiroja, lokkeja, töyhtöhyyppiä, peipposia, pupuja, kettuja jne kattelemassa. Jemmataan retiisit ja botlarit kasvamaan ruusupuskien sekaan. Kohta suulis skriinaa, fogelit sjungaa ja on kesä. Toivottavasti koronista ei oo tietookaan.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
