Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Oulunkylä, Urheilu & liikunta, Uutiset

RaVista iloa elämääsi liikunnasta

Sirkka Leikkula ja RaVista

Vista-räsynukke ja Ravi-pelle toimivat Sirkku Leikkulan inspiraation lähteinä. Kuva: Sirkka Leikkula.

RaVista-opas kannustaa liikkumaan musiikin tahdissa omassa kodissa tai vaikka puistossa.

Sirkka Leikkulan RaVista-opas sai alkunsa hyvin konkreettisesta tarpeesta säilyttää oma liikuntakyky.
– Marraskuussa 2019 vasen polveni lukkiutui ratikkakiskoilla Amos Rexin edessä Mannerheimintiellä. Ystävällinen ohikulkija auttoi, ja pääsin lääkäriin. Todettiin kiireellinen leikkaamisen tarve. Sitten tuli korona. Puolen vuoden leikkausjono venyi puoleksitoista vuodeksi. Kävely oli lähes mahdotonta. Vuodessa olisin taantunut liikuntakyvyttömäksi, Leikkula kertoo.

Leikkula päätti keventää painoa, jotta polven kipu helpottuisi. Ruokavalio muuttui ja kotona alkoi jumppaaminen. Muistaakseen eri liikkeet, Leikkula piirsi ne. Alun tikku-ukot muuttuivat pian Vista-räsynukesta ja Ravi-Lintsipellestä inspiraationsa saaneiksi hahmoiksi. Kevään 2020 aikana Leikkula pudotti painoa 11 kiloa ja pääsi pois leikkausjonosta. Nyt sujuvat pitkät kävelylenkitkin.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet liikkumisen tärkeyden hyvinvoinnille. Sirkka Leikkula haluaa RaVistan avullla saada ihmiset liikkumaan enemmän.
– Yskänlääkepulloa pitää ravistaa, jotta lääkeaineet eivät paakkuunnu pullon pohjaan. Samoin pitää ravistaa myös ihmistä, jotta solut tekevät tehtävänsä. Sanat TAUKO ja RUOKA muodostuvat lähes samoista kirjaimista, joten ihmiset luulevat niiden olevan synonyymejä. Eivät ne ole. Syöminen on liian helppoa, Leikkula toteaa.

RaVistan ideana on tehdä liikkumisen aloittamisesta helppoa. Se ei vaadi kuin musiikkia.
– Kun marssii yhden biisin ajan paikallaan vaikka keittiön matolla, koossa on jo 500 askelta. Kahdesta biisistä tulee 1000 askelta, eikä aikaa ole kulunut edes kymmentä minuuttia. Kun siihen lisää muutakin heilutusta, kaloreita palaa itsekseen, Leikkula kuvailee.

RaVista käyttää hyväksi kehoa ja liikkeitä, jotka kaikki osaavat ilman opetteluakin. Se mukautuu myös jokaisen yksilöllisiin liikkumistarpeisiin ja -kykyihin. Tärkein viesti on tehdä liikunnasta hauskaa itselle, silloin sitä tulee myös jatkettua.

Oppaan tekeminen ei ollut Leikkulalle helppoa. Ensimmäiset piirrokset syntyivät omaan käyttöön, sitten niistä muodostui lahja ystäville.
– Pian ruutupaperi vaihtui arkkitehtien läpinäkyvään kuultopaperiin. Koska ammattitaitoa ei ollut, kaikki oli itse opittava. Joitakin sivuja tein kymmeniä kertoja uudestaan. Se hyvä puoli läpinäkyvässä paperissa on, että pilalle menneen kuvan voi panna alle ja piirtää sen korjattuna puhtaalle paperille, Leikkula kertoo.

Oppaassa treenataan monipuolisesti kehon eri osia. Kuvista selviää yhdellä vilkaisulla mitä on tarkoitus tehdä.
-Halusin, että oppaan kanssa voi mennä pihanurmelle tai kaupungin puistoon treenaamaan. Siksi siinä on muovikannet suojaamassa lialta ja kosteudelta. Kierresidonta on tärkeä, koska vihon pitää pysyä auki. Aukeamat ovat myös eri värisiä, joten on helppo ottaa harjoituksen kohteeksi vaikkapa mahat ja selät, Sirkka Leikkula kertoo.

Koulutien alkuun Maunulassa

Maunula ja Oulunkylä ovat Leikkulalle tuttuja jo lapsuudesta.
– Perheemme muutti Hankasalmelta Maunulaan Vesakkotielle 1.10.1952. Maunulan kansakoulusta siirryin Maunulan yhteiskoulun ensimmäisen ekan luokan oppilaaksi. Molemmat olivat niihin aikoihin maailman suurimpia suomenkielisiä oppilaitoksia, Leikkula kertoo. Oma koulu muodostui niin rakkaaksi, että Leikkula toimi pitkään Maunulan yhteiskoulun hallituksen puheenjohtajana.

Oma 40 vuoden ura opettajana ja rehtorina sujui Koillis-Helsingin kouluissa ja samalla tulivat mukaan monet luottamustoimet.
– Maunula oli minulle onnen satumaa, kun pikkutyttönä tänne muutimme. Isä rakensi meille omakotitalon Lepolantielle Länsi-Pakilaan. Kun työni opettajana ja poliitikkona Koillis-Helsingissä päättyi, halusin palata juurilleni. Maunulasta en löytänyt mieluista asuntoa, mutta eipä tästä nykyisestä kodistani montakaan askelta tarvitse ottaa, kun jo olen Maunulan Saunabaarissa jalkahoitajan tuolissa, Sirkka Leikkula kertoo.

Linnanmäen siluettitaiteilija

Leikkula seurasi opettajana isänsä jalanjälkiä, joka oli Maunulan kansakoulun opettaja. Isän kautta tuli myös 30 vuotta kestänyt ”kesätyö” Linnanmäen siluettitaiteilijana.
– Isäni Eero Manninen oli vuodesta 1955 lähtien Linnanmäen siluettitaiteilija. Me sisarukset olimme isän apuna Linnanmäellä liimaamassa ja rahastamassa. Vuonna 1988 hän oli leikellyt kuvia 33 kesänä, lähes kokonaan ilman lomia. Silloin hän pyysi minua tuuraamaan itseään. Olin pilanpäiten harjoitellut kuvien leikkaamista luokkatoimikuntien tilaisuuksissa, Leikkula kertoo.

Siluettien leikkaaminen alkoi Sirkka Leikkulalla pelonsekaisin tuntein. Itseluottamusta oli kuitenkin pakko saada, koska isälle oli luvattu kesälomatuuraus. Ensimmäisen kesän jälkeen Sirkan työjaksot pitenivät vuosi vuodelta.
– Oli kerrassaan huikea kokemus olla osa pitkässä siluettitaiteen ketjussa, Suomen arvokkaimmalla paikalla. Tapasin kymmeniätuhansia ihmisiä henkilökohtaisesti. Eteeni tuli joskus julkisuuden henkilöitä, joista leikkasin maksutta kuvan ja sain kiitokseksi kaksoiskappaleen signeerauksen kera omaan arkistooni. Pienet sakset avasivat ihmeellisiä ovia ja sain tutustua mahtaviin ihmisiin. Tunnen mykistävää kiitollisuutta. Kirjoitin isän satavuotisjuhlan kunniaksi kirjan Siluetti – varjokuvia ja niiden tekijöitä. Sen voi lainata kirjastosta tai ostaa omaksi, Leikkula kertoo.

Tuttu Oulunkylä

Leikkula muutti miehensä kanssa Puistolasta Oulunkylään vuonna 2014.
– Kaikki täällä oli tuttua. Vanhat lapsuuteni kotiseudut, Oulunkylän palvelut, ällistyttävän hyvät yhteydet kaikkialle Suomeen. Olin kaupunginvaltuutettuna jatkuvasti yhteydessä Oulunkylän Kansallisseuraan ja kävin Seurahuoneella puhetilaisuuksissa. Otin Oulunkylän asiat sydämenasiaksi, Leikkula kertoo.

Korona-aika on vain lisännyt alueen viehätystä. Ulkoilureitit, kauniit pihapiirit, vaihteleva maasto ja oman kotitalon paratiisillinen takapiha ovat auttaneet aikana, jolloin ei ole voinut kutsua ystäviä ja sukulaisia kotiin.
– Asuin Pakilassa 12-vuotiaasta aikuiseksi. Iso joukko ystäviäni ja sukulaisiani asuu edelleen siellä ja Maunulassa. Kävelymatkan päässä on Pasilan asema ja sen uudistuneet palvelut. Raide-Jokerin valmistuttua Oulunkylä on yksi pääkaupunkiseudun liikenteen solmukohtia, Leikkula kuvailee. Jos jotain korjattavaa kotiseuduilta pitäisi löytää, se olisi Mäkitorpantien läpiajoliikenne ja pääradan melusuojaus.
– Vanha kunnon kaupunginvaltuutettu kaivaa sotakirveitä esiin, jotta rakkaan kotiseudun pienetkin epäkohdat saadaan hävitettyä! Sirkka Leikkula toteaa.

Teksti: Susan Wilander

Kuva: Sirkku Leikkula

Lisätietoja: www.ravista.fi, http://sirkkalekman.fi

Share