Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Blogit, Oulunkylä, Uutiset

Varttuneita mietteitä

Lapin ruskaa

Lapin ruskaa. Kuva: Raimo Anttila.

Mä lesasin joku päivä Hesarista, että Volkkari sluuttaa käsivaihteisten bilikoiden byggaamisen joskus vuoden parin päästä. Väittävät, että niitä ei enää hingu kukaan. Varsinkin, kun sähköbilikoissa ei sellasta voimanvälityssysteemiä enää tarvii.

Kohta varmaan kaikki muukin ilo bilikalla ajosta loppuu. Sä kletraat vaan vehkeeseen, panet Googlemapsiin osotteen ja painat ALOITA. Sit vaan tsittaat ja venttaat että ollaan perillä. Räpläät ehkä jotain tietsikan tapasta aikas kuluks.

Et voi kiihdyttää vekslaamalla isommalle ja isommalle vaihteelle. Etkä jarruttaa panemalla pienempää silmään. Vaihdetseban hively loppuu. Sehän antoi fiiliksen, että mä saan tän vehkeen kiihtyyn tai rauhottuun milloin haluan. Vähän samaa kun hiveltiin mimmin kanssa kahdestaan jossain, missä lie. Oli sellanen kliffan venttaava fiilis. Niin kuin Badding Somerjoen stykessä Paratiisi.

Mä kyllä tsöraan keppivaihteisella bilikalla edelleen. Musta se on kliffaa.

Pysytään vielä liikkumisessa. Tsöbasin sähköfillarin. Oon sillä tsörannu jo joitakin satoja kilsoja stadissa. On kliffa vehje tällaselle gamlalle staralle.

Fillarissa on kahdeksan vaihdetta ja kolme styrkkatasoa sotkemista jelppaamaan. Eli yhteensä 24 vekseliä. Siinä sitä onkin funtsaamista, että mites nyt pitäs vekselit ja voimatasot duunaa. Jos bilikoista vaihteet häipyvät, niin fillareissa niitä toistaiseksi riittää.

Ajellessa on pannu merkille, että sähköpotkulautoja on aika paljon. Ne näyttää myös uponneen jengiin, koska niillä tsörataan aika paljon. Tsörailua on alettu kumminkin rajottaan. Se on ihan ok, koska lasaretit alkaa täyttyy nurin menneestä jengistä. Se mistä en ole hiffannu juurikaan pamlattavan, on lautojen jättäminen minne sattuu. Semmonen vehje bungaa varmaan satasia, jos ei tonnin. Ja jengi opetetaan siihen, että sen voi stikkaa mihin puskaan tahansa. Jos kaikelle kamalle aletaan tehdä samalla tavalla, niin ei oo hyvä. Se on ku gamlassa Neukussa.

Mä oon tätä skrivaamassa Lapissa. Ruska on mitä snygein. Jos koronasta on ollu jotain hyötyä, niin ainakin se on lisänny jengin reissaamista Suomessa. Kun dallaa tunturin päälle ja tsiigailee kaukaisuuteen voi kokea luonnon kauneuden ja voiman. Menkää ja tulkaa jengi kokeen se.

Tää stoori tulee ulos lokakuussa. Lapissa öpnataan viikon kahden sisällä ensisnögen ladut. Jäädään venttaan kaamosta, joulua ja sen jälkeen taas kirkastuvaa päivää.

Teksti ja kuva: Raimo Anttila

Share