Ihmeitä
Ihmeitä joka puolella –
lapsen etuoikeus
kun kärpänen kiipeää pystysuoraa seinää pitkin eikä putoa
ja ötökkä kävelee veden pinnalla eikä uppoa
ja mansikka kypsyy mättäässä suuhun pantavaksi
ja kissankäpälä sanoo päivää kädestä pitäen
ja kurkiaura kyntää taivaan päätähuimaavaa peltoa
ja kaisla tanssii rannassa kuvajaisensa kanssa
ja kun satu on totta kun sitä lukee –
lapsen etuoikeus
ja lapsenmielisten.
Liisa Järvinen
(kesällä 2021 runoiltua)
Kortteja ja pyhäkoulutauluja
Järjestelin arkistojani korona-ajan yllyttämänä ja sieltä tuli vastaan mm omatekoisia kortteja ja pyhäkoulutauluja 1960-luvun lopulta ja päätin tarjota niitä Oulunkyläiseen muidenkin muisteltavaksi. Hoidin 1960/70 -lukujen taitteessa aloittelevana työntekijänä Oulunkylän seurakunnan pyhäkoulutyötä ja innostuin silloisten nuorisonohjaajien Marja-Liisa ja Erkki Huttusen kanssa silkkipainohommista. Minä piirsin, Erkki teki painokoneen, Marja-Liisa hankki pahvit ja muut tarvikkeet, yhdessä panimme homman pyörimään. Kirkkoherranviraston lattia (Teinintie 26) oli joinakin iltoina kuin korttipelin valtaama, kunnes siirryimme Putkaan (Veräjämäen seurakuntakoti, entinen poliisitalo) ja taisimme uurastaa Metsälän seurakuntatalossakin (Tinasepäntie).
Kortit menivät myyjäisiin, pyhäkoulutaulut lapsille, joita oli silloin pyhäkouluissa paljon, lapset liimasivat tauluihin tähtiä ja muita tarroja osallistumisen merkiksi. Entiset pyhäkoululaiset, vieläkö muistatte? Minulla on edelleen komerossa Ekin tekemä ja aikoinaan itselleni hankkima silkkipainokone, puinen käsikäyttöinen vempain, jonka nykyisin korvaavat sähköiset tietokoneet. Olin Marja-Liisan kanssa muutaman kerran naistenmessuillakin hankkimassa tuloja lähetystyölle. Eki ja Marja-Liisa ovat jo siirtyneet iäisiin majoihin.
Itse tekemällä säästimme jonkin verran kuluja mutta se ei ollut perimmäinen tarkoitus. Luovalla työllä on oma painoarvonsa. Silkkipainohommien lisäksi innostuimme myös kasvivärjäyksestä ja pata porisi useana kesänä leirikeskus Elämännokan rannassa, kun keitimme villalankoja sopassa, johon sekoitimme väriä antamaan sammaleita ja erilaisia luonnon tuotteita. Muitakin asiaan vihkiytyneitä uurasti kanssamme.
On muuten jännä, miten aikoinaan opitut ja harrastetut taidot aktivoituvat sopivan paikan tullen. Vaikkapa koronakaranteenin aikana. Minullakin on eteisen seinällä ihka uusi pienoisryijy, jonka solmeilin laatikon pohjalta löytyneistä villalanganpätkistä.
Teksti ja kuva: Liisa Järvinen
