Kotimainen nuortenkirjallisuus nostaa jatkuvasti esille uusia, vahvoja kirjailijoita. Viisikot voi jo siirtää vintille, sillä nykykirjallisuudessa riittää kiehtovia ja koukuttavia sarjoja niin ahmimisikäisille kuin vanhemmillekin lukijoille. Suvi Nurmen Routala-sarja on yksi esimerkki kotimaisten kirjailijoiden kyvyistä nuortenkirjallisuudessa.
Suvi Nurmen nuortenkirja Unissamatkaaja tempaisi päähenkilönsä Essin uuteen todellisuuteen, jossa unissa voi matkustaa ajassa ja jossa oma identiteetti ja sukukin osoittautui aivan muuksi, kuin Essi oli aiemmin ajatellut. Sarjan toinen osa Etsijöiden aika vie Routalan aikamatkaajasisarukset Essin ja Oonan pidemmälle historian käänteisiin ja antaa Essille varmuutta omiin kykyihinsä. Essin äidin katoamiseen liittyvä mysteerikin alkaa selvitä. Routala-sarjassa liikutaan niin reaalitodellisuuden koulumaailmassa kuin unien historiallisessa maailmassa ja unissamatkaajien oman yhteisön fiktiivisessä todellisuudessakin.
Historiaa luovalla otteella
Suvi Nurmi on kirjailijanuran ohella kuva- ja sanataiteilija. Historia näkyy hänen tuotannossaan monella tavalla ja nyt se on päässyt esille nuortenkirjasarjassa.
-Menneet aikakaudet ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka. Historia oli lempiaineeni koulussa, ja myös vapaa-ajallani yläasteikäisenä kahlasin läpi Kansojen historia -sarjaa ja piirtelin omia aikajanojani ihmiskunnan historian tärkeimmistä etapeista. Luin paljon historiallisia romaaneja ja niiden innoittamana harrastin myös miekkailua, Suvi Nurmi kertoo.
– Kehittelin jo koululaisena aikamatkatarinoita, joissa päästiin ihailemieni aikakausien maailmaan. Olen nähnyt aina myös hyvin todentuntuisia ja eläviä unia, ja joskus on tuntunut, että niiden vaikutukset ovat olleet näkyvissä myös herätessäni. Kerran esimerkiksi näin keskiajalle sijoittuvaa unta, jossa minulta aiottiin leikata korva irti, ja aamulla herätessäni korvani tyvessä oli haava. Aloin miettiä, mitä jos unet todella voisivat toimia aikamatkailun välineenä ja niissä tapahtuvat asiat tapahtuisivat kokijalleen oikeasti, ja siitä sain idean Unissamatkaajaan.
Kirjan hahmo voi jäädä lukijan mieleen elämään pitkäksi aikaa. Toisinaan kirjailija kuljettaa tiettyä hahmoa mukanaan vuosia ennen kuin se löytää oman tarinansa.
-Jotkut hahmot ovat kulkeneet mukanani lapsesta saakka. Tällainen on esimerkiksi kirjojeni päähenkilö Essi. Olen kirjoittanut tarinoita hänestä yhdeksänvuotiaasta alkaen. Näen hänet aivan elävänä edessäni, hän on minulle kuin todellinen ihminen. Essin paras kaveri Sakke on poiminto ajalta, jolloin työskentelin kouluavustajana ja sain tutustua moniin mainioihin persooniin oppilaiden joukossa. Myös jotkut kyseisen koulun opettajista ovat päätyneet hieman muunneltuina kirjojeni sivuille. Jotkut hahmot syntyvät puolestaan jostakin kimmokkeesta, kuten erikoisesta nimestä, joka tulee jossakin vastaan, tai kaupungilla näkemästäni henkilöstä ja tämän tavasta kävellä tai elehtiä. Unissamatkaajan ensimmäistä versiota kirjoittaessani olin töissä kaupan kassalla ja poimin hahmoja myös kassajonosta, Suvi Nurmi kertoo.
Kirja voi muuttaa elämää
Lasten- ja nuortenkirjallisuus kokee usein perusteetonta väheksyntää. Nykykirjallisuudessa nuortenkirjoista löytyvät usein kaikkein raikkaimmat ja myös radikaaleimmat uudet ajatukset. Lasten- ja nuortenkirjoilla voi olla myös hyvin merkittävä rooli ihmisen kasvussa aikuiseksi.
-Minulla on ollut lapsena ja nuorena monia vahvoja lukukokemuksia, jotka ovat muovanneet minua ihmisenä. Iässä, jolloin käsitys omasta itsestä ja maailmasta on vasta rakentumassa, kirjallisuudella on uskoakseni mahdollisuus tehdä valtava vaikutus. Sen tarjoamat elämykset ovat myös silloin kaikkein vahvimpia, kun tiellä ei ole vielä aikuisiän kyynisyyden etäännyttävää verhoa. Minua innostaa valtavasti ajatus siitä, että saan puhutella kirjoillani juuri nuoria. Koen, että lasten- ja nuortenkirjallisuus on kaikkein tärkeintä kirjallisuutta, Suvi Nurmi kertoo.
Routala-sarjassa lukijan sydämen varastaa nelijalkainen hahmo, Hulda-irlanninsusikoira.
-Kun olin lapsi, samassa taloyhtiössä kanssamme asui irlanninsusikoira, jonka nimi oli Lissu. Sitä olen muistellut kirjoittaessani Huldaa. Myöhemmin perheessämme oli kyllä omakin koira, joka on antanut Huldalle monia piirteitä, kuten taipumuksen nukkua keittiön pöydän alla. Kirjojeni koiran nimeksi tuli alun perin Linda, Lissua mukaillen. Kustannustoimittajani oli kuitenkin sitä mieltä, että Linda sekoittui nimenä liikaa Lilliin, joka on yksi keskeisistä hahmoista, joten muutin koiran nimen Huldaksi. Se puolestaan on sisäpiirivitsi lapsuudenperheeni kesken: Hulda oli kuvitteellisen kotiapulaisemme nimi. Huldaa aina huhuiltiin keittämään kahvit kotiin tullessa, ja häntä kiiteltiin ahkeruudesta, jos joku oli jaksanut siivota, Suvi Nurmi kertoo.
Teksti: Susan Wilander
Kuva: Maximilian Beeskow