Tää aika joulukuusta tammikuun loppuun on monelle snadisti kovaa aikaa. Suulis on ylhäällä kuuden tunnin luokkaa, jos on. Pimeetä on ja se pakkaa joskus pimentään mieltäkin. Mutta ei auta. Eteenpäin, sano mummokin lumessa.
Mä flygasin Lappiin joulun ajaksi. Sillä reissulla hiffas, että flygarissa pamlas suomee vain joku harva tyyppi. Se tarkottaa, että ulkomaan jengi on taas finnanut Suomen. Ihan kliffa juttu. Saariselän hiihtokeskus oli kans täynnä noita turisteja. Ei siellä finskaa juuri ollenkaan kuullu. Kun kävin bissellä paikallisessa Panimossa, se bissekin piti tilata englanniksi.
Kun sain bisseni ja menin nappaan sitä pöytään, niin yks gamlampi kundi, pikkusen tujussa, alkoi heti pamlaa mulle. Se kerto, suomeks, että se on tullu tänne about 20 vuotta sitten Unkarista ja tehny täällä erilaisii tunturioppaan duuneja. Se oli sorry siitä, että Unkarin Orban pihtaa meidän Nato-juttua.
Paikallisessa budjussa jengi kulki kännykät handussa. Ei niillä siinä ollut tsöbauslistaa. Tai saatto sekin olla, mutta ne skrivas tai bamlas siihen kännyyn hintaslibareista esimerkiksi kerma tai hiivaleipä. Ja Googlen kääntäjä käänsi niiden omalle kielelle mitä se oli. Tätä teki siellä suurin osa jengistä.
Noissa tilanteissa aikanaan, kun mä olin nuori, meikällä oli semmonen stidilodjua snadimpi sanakirja fikassa ja siitä treenattiin löytää selityksii vieraskielisille sanoille. Samat snadit bökkerit oli kyllä aika kätsyjä myös kielikokeissa skolessa. Mähän en niitä käyttäny, mutta muut kundit.
Snadisti vielä Lapista. Kun siellä meni illalla ulos pimeellä ja ei ollu pilviä, niin näki tähtiä. Se on jutsku, jota ei täällä stadissa juurikaan näe. Täällä on niin viltsisti valosaastetta, että vaan jotkut kirkkaimmat tähdet saattavat näkyä.
Näin talviaikaan kandeis jonkun kerran treenaa skujaa jonnekin pimeeseen mestaan Kehä III:n ulkopuolelle tsiigaan tähtitaivasta. Voi nähdä tähtisumuja, Otavia, Venuksia, Karhuja ja vaikka mitä. Siinä voi samalla alkaa funtsaa, mikä on tää systeemi, jossa me rundataan jotain suulbergiä avaruudessa.
Kun himmelistä stikkaa snögee, niin joku lähtee skimbaamaan, joku dallaan ja aika moni myös kolaa sen snögen johonkin veks jaloista. Kaikki nää kumminkin petraa kondista ja samalla niistä voi naattia. Pidetään huolta ittestämme.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
