Lapset kirmaavat edestakaisin, liikuntasalin lattia tömisee ja ilmassa kaikuvat riemukkaat kiljaisut. Posket punoittavat ja hikeäkin pukkaa pintaan. Menossa on sisäsuunnistus. Helsingin Suunnistajien seniorit ovat tehneet tuoleista ja muovinauhoista Pakilan koulun väistötilojen liikuntasaliin maaston, labyrintin, ja sijoittaneet sinne etsittäviksi rasteja. Ratoja on eri tasoisia ja ne vaikeutuvat ja pitenevät oppimisen mukaan.
Kartan lisäksi lapsilla on oikeissa suunnistuksissakin käytettävä emit-kortti, jolla otetaan aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole kilpailu, vaan lapset voivat verrata vain omaa aikaansa aiempaan saman radan kiertämiseensä, koska radoista on eri versioita. Innokkaimmat kiertävät jopa kuusi kertaa saman radan parantaakseen aikaansa.
Senioritiimin vetäjä, pakilalainen Reimo Uljas kertoo, että homma sai alkunsa 7 vuotta sitten, kun senioreiden viikon mittaiseen Pallomyllyn sisäsuunnistukseen eivät kaikki luokat mahtuneet tai Myllypuroon on hankala matka. Oli kehitettävä uusi konsepti ja mentävä itse kouluille. Touhulle on tilauksensa, sillä tänäkin talvena osallistuu yli 10000 lasta liki 40 koulusta.
-Juuri enempää ei kalenteriin mahdu. Useimmilla viikoilla olemme liikkeellä kaikkina viitenä päivänä. Olemme käyneet Helsingin, Espoon ja Vantaan lisäksi mm. Kirkkonummella, Järvenpäässä, Vihdissä, Porvoossa, Mäntsälässä ja jopa Heinolassa, Reimo Uljas kertoo.
Ohjaajia on normaalisti kolme, mutta koska tässä koulussa on vain ykkös- ja kakkosluokkalaisia, jotka tarvitsevat enemmän opastusta, heitä on yksi enemmän. Koko rulettia pyörittää 3 vakio-ohjaajaa, joilla on kymmenkunta apuria poissaolojen tai lisätarpeen vuoksi. He ovat eläkeläisiä, talkoolaisia, jotka haluavat käyttää aikaansa lasten liikuttamiseksi. Mutta tänäinen neljäs, Timo Tuovinen, on vielä työelämässä. Hän käyttää vuosilomapäivänsä päästäkseen mukaan!
Riemua liikkujille ja järjestäjille
Koulun vararehtori Tunja Tuominen näkee ensi kerran touhua ja on innoissaan:
-Mahtavaa, että tällaista tehdään. Tämä tukee monia asioita työssämme. Ja millä innolla lapset kirmaavat. Tällainen tuo hienoa vaihtelua arkeemme. Arimmatkin uskaltavat rastien hakuun, koska ei ole pelkoa eksymisestä. Kerta kaikkiaan huippua. Ja voimme tulla valmiiseen pöytään. Ajanottolaitteet ovat piste i:n päälle. Upeaa vielä, että tätä tarjoavat nimenomaan ammattitaitoiset, virkeät seniorit.
-Tosi kivaa, huikkaa ohi vilistävä poika. Ja toinen tulee vielä myöhemmin välitunnilla kiittämään:
-Paras liikkatunti ikinä. Koska tulette uudelleen? Niinpä ohjaajat Markku Arjamaa ja Paavo Oksanen vahvistavat:
-Tällaiset palautteet saavat eläkeläisenkin heräämään puoli kuudelta, että ehtii puoli kahdeksaksi rakentamaan maastoa ja yleensä kello on paljon yli kolmen, kun palaa kotiin. Kyllä tästä saa niin hyvän mielen, että viitsii ja jaksaa.
Reimo Uljas kertoo, että he vierailevat tänäkin talvena useimmissa Pakilan seudun kouluissa.
Kysyn vielä, kuinka vanhoja herrat ovat, koska he eivät kuitenkaan vaikuta aivan eilisen teeren pojilta? Vakioporukan keski-ikä on kuulema 80 (!) vuotta. Hattu päästä!
Teksti ja kuva: Anja Nuutinen
