Sakari Pälsi tunnetaan arkeologina, kansatieteilijänä, kirjailijana, valokuvaajana ja dokumenttielokuvien tekijänä. Oulunkylä liittyy pieneltä osin hänen elämäänsä.
Sakari Pälsi (1882˗1965) oli kotoisin Lopelta Etelä-Hämeestä. Hänen syntymäkotinsa Sajaniemen Pälsin talo sijaitsi paikalla, jossa oli ollut asutusta jo rautakaudella. Pälsistä tuli arkeologi ja hän teki työuransa Muinaistieteellisessä toimikunnassa Kansallismuseossa.
Pälsi oli 1909 tutkimusmatkalla Mongoliassa ja 1917˗1919 Koillis-Siperiassa. Jälkimmäisellä matkalla hän perehtyi alkuperäiskansojen elämään, koska halusi niiden avulla ymmärtää kivikautta.
Pälsi innostui kaukomailla kansatieteestä ja teki sittemmin useita esseekokoelmia suomalaisesta kansankulttuurista. Pälsi matkusteli 1920˗1930-luvuilla myös Euroopassa ja Kanadassa. Melkein kaikilta matkoilta syntyi vapaamuotoisen elävästi tehty matkakirja, joka oli kuvitettu itse otetuilla korkeatasoisilla valokuvilla.
Kaunokirjallinen ilmaisutapa alkoi kiinnostaa Pälsiä 1930-luvulla, ja hän tuli tunnetuksi lapsuuden hämäläiseen miljööhön sijoittuvista poikajutuista, jotka hän kirjoitti omintakeisella tajunnanvirtatekniikalla.
Pälsi ja Oulunkylä
Sakari Pälsi avioitui pian sen jälkeen, kun oli valmistunut 1907 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Hän kirjoitti morsiamelleen Aino Anttilalle (1885˗1951) juuri ennen häitä:
Sunnuntaina 29 p. [syyskuuta 1907] – No niin, sitte on huoneet vuokrattu. Otin koko vooninkin: 2 huonetta ja kyökki – 40 mk kuussa – Oulunkylässä. Lokak 15 p. voimme astua sisään. Suutuin niin, että astuin ensimmäisen, minkä sain, ei vaan – hyppäsin siellä kaksi tuntia. Huoneet ovat pienet, kyökki avara, meidän oloihin katsoen. Hallussamme tulee olemaan koko toinen kerros. En tiennyt muuta neuvoa, sillä kaupungissa saa maksaa 65 mk huoneesta ja kyökistä. Alakerros on talon omistajan hallussa, joka on jokin mestarimies, ruotsalainen. Huvila on uusi, mutta en luule, että se hatara on, ja saammehan polttaa puitakin 15 mk:n edestä enemmän kuin kaupungissa. Filosofeerasin niin: että jos asumme kaupungissa, niin, emme saa olla vähääkään rauhassa, jos joku tulee nyt hakemaan, niin ei löydä. Ja koska meillä ei ole joka päivä asiaa kaupunkiin, niin miksi siellä asuisimmekaan. Määräsin punaisen kammarin makuuhuoneeksi, se on niin pikkuinen ja nätti ja luullakseni lämpimin. Ei se ole juuri alkovia suurempi. Ja toinen huone on työhuone, ja kyökki, joka on toisella puolen tampuuria, on ruokahuone. Mutta kahvia juomme punaisessa kammarissa vai kuinka? – Vesi täytyy kantaa pihalta kaivosta, mutta olen minä ennenkin vettä kantanut.
Ei ole tietoa missä talossa Pälsit asuivat. Sattumalta tohtori Müller eli V.I. Lenin majaili marras-joulukuussa 1907 Winsténin neitien täysihoitolassa Veräjämäessä nykyisen Ylänkötie 8 paikalla. Pälsit ja Lenin ovat ehkä nähneet toisensa kylänraitilla tai asemalaiturilla. Pälsien aika Oulunkylässä jäi vain noin vuoden mittaiseksi, koska he muuttivat jo 1908 Kruununhakaan. Sakari Pälsi palasi myöhemmin seudulle. Hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen 43/1926 retkestään Viikin latokartanon metsiin ja Pikkukoskelle:
Etelämpänä maa kohosi yhä, ja korkeinta kukkulaa peitti kuusikko, jonka viheriässä hämyssä asui neulaslehvän viileä lepo. Mutta korpitunnelma vaihtui kohta iloiseksi yllätykseksi vuorijyrkänteen ja avoimen näköalan ääressä.
Sieltäpä aukeni juhlallinen maisema. Korkeat kalliot reunustivat mutkalle vääntyvää kuilua, jonka pohjalla kimalsi vesi. Se oli syvällä, sen pintaa saattoi katsella mittavien kuusten latvoitse, ja jyrkänteen reunalla huimasi päätä.
Mikä oli tämä alppijärvi jylhässä vuorenrotkossa? Kukaan ei ollut minulle milloinkaan maininnut. Mahtoiko se olla maanmittarienkaan tiedossa?
Vanha Vantaa se oli, pääkaupungin kuuluisa ja likainen vesijohtojoki. Mutta tässä sen monesti mitatut ja todistetut saastat verhosi verraton soreus. Taudinsiemeniä ei erottanut näin etäältä, näki vain jyrkkärantaisen uoman ja päilyvän suvantojärven, joka hyvin riitti helsinkiläisen erämaan silmäksi. Kukapa pääkaupungin portailla vaatisi samalla kertaa kauneutta ja puhtautta.
Kirjesitaatti on teoksesta Terveeks! Sakari, Aino, Liisa ja Vappu Pälsin kirjeenvaihtoa 1906˗1931. (Toimittanut Jukka Relas, Sakari Pälsin seura 2022).
Teksti: Jukka Relas, Sakari Pälsin seuran puheenjohtaja
