Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Kulttuuri, Oulunkylä, Uutiset

Kaarlo Haltia – taiteilijayhteisön jäsen

Kaarlo Haltia talonsa edessä. Kuva: Ulla Haltian kotiarkisto

Taiteilija huvilansa edustalla Oulunkylässä vuonna 1928. Kuva: Ulla Haltian kotiarkisto

Pariisissa palkittu kultakauden kuvanveistäjä, keksijä, metallivalimoyrittäjä, yhteisön rakentaja, kansakoulujen, köyhäinhoidon ja Oulunkylän Suomalaisen Seuran perustaja, kuvataiteen opettaja, Oulunkylän asukas – Kaarlo Haltia.

Kuvanveistäjä Kaarlo Fredrik Haltia muutti Oulunkylään vuonna 1910. Hän asui ja työskenteli täällä kuolemaansa asti vuoteen 1938. Perheeseen kuuluivat vaimo Olga, tytär Lilja ja Oulunkylässä syntynyt poika, isäni Eero.

Kaarlo syntyi Turengissa maanviljelijäperheeseen 28.9.1863 ja aloitti siellä kuvanveistoharrastuksensa jo nuorena poikana. Hän veisti ensimmäisen työnsä lyseolaisena suoraan marmoriin sanomalehtikuvan perusteella. Kuvassa oli kuvanveistäjä Walter Runebergin teos, naishahmo enkelit molemmilla sivuillaan. Marmoripala oli ostettu W. Runebergilta kymmenellä markalla.

1912 Haltia rakensi hirsihuvilan Oulunkylään, osoitteeseen Arttula 33. Talo palveli asuntona perheelle, taiteilijan ateljeena ja ystävien kokoontumispaikkana. Kaarlolla oli oma metallivalimo talon kellarissa, jossa hän kierrätyksen edelläkävijänä käsitteli kirjapainon kirjasinmateriaalia uusiokäyttöön.

Muutamaa vuotta myöhemmin Haltia sai houkuteltua nuoruuden ystävänsä Larin-Kyöstin muuttamaan naapurikseen. ”Täällä on rauhallista asua ja työskennellä ja kaupunki on lähellä”. Oulunkylää pidettiin ”taiteilijasiirtolana”, jossa elämä oli hyvin sosiaalista ja naapuruussuhteet hyvät. Lapset kulkivat mukana ja isäni kertoikin usein istuneensa pöydän alla kuuntelemassa tarinoita illanistujaisissa.

Kaarlo oli monessa mukana. 29.12.1918 päivätyssä lehtileikkeessä kerrotaan Kaarlo Haltiasta keksijänä: ”Suomalaiset ovat kehittäneet aikoinaan saunan. Nyt on kuvanveistäjä K. Haltia Oulunkylästä keksinyt saunanuunin, joka on erittäin käytännöllinen. Puita tarvitaan lämmittämiseen verraten nykyisiin saunoihin mitättömän vähän ja kuitenkin riittää uunista löylyä vaikka koko päiväksi. Ei tarvitse kylpijän kuin ruuvia kääntää lauteilla ollessaan. Vedenlämmityslaitos, joka on uunin yhteydessä, lämpenee samalla kuin uunikin. Kylpemään pääsee ½ tunnin kuluttua sen jälkeen kuin tuli on pesään sytytetty. Sitten on herra Haltia keksinyt siirtouunin, jota voidaan käyttää asuinhuoneissa, kirkoissa, ateliereissa ym. Tällä keksinnöllä on ne hyvät ominaisuudet, että se lämpenee pian ja vähillä puilla. Voidaan siirtää paikasta toiseen ja mikä parhain, säilyttää lämmön monta tuntia. Näille molemmille keksinnöille on haettu patentti”.

Kaarlo Haltia ohjasi monia yksityisoppilaita, kuten Kaarlo Vuori, Kasimir Leino jne. muovailussa ja piirustuksessa vuosien kuluessa. Hän osallistui Oulunkylässä myös kunnalliseen elämään. Hän kuului Oulunkylän kunnanvaltuustoon ja oli perustamassa Oulunkylän Suomalaista Seuraa. Lehtileikkeessä vuodelta 1920 kerrotaan seuran iltamista, joissa oli ”yleisöä tuvan täydeltä”. Paikkana oli Oulunkylän palokunnantalo ja ohjelmaa oli Kaarlon pitämästä avajaispuheesta runonlausuntaan ja musiikkiin. Esitettiinpä seuran jäsenten voimin myös näytelmä ”Anoppikauhu”, joka oli lehden mukaan varsin onnistunut.

Haltia toimi useissa luottamustehtävissä Oulunkylän aikanaan. Hän oli kansanvalistuksen innokkaana alullepanija mukana perustamassa mm. Oulunkylän suomalaista kansakoulua ja toimi sen johtokunnassa vuosina 1921-24 ja koulun taloudenhoitajana vuosina 1921-22. Köyhäinhoidon ja holhouslautakunnan jäsen hän oli vuodesta 1921 lähes kuolemaansa asti.

Kaarlo Haltia kuului Suomen nuoren kuvanveistotaiteen uranuurtajiin. Hän saapui Helsinkiin 1885 lähteäkseen kuvanveistäjä Johannes Takasen oppiin Roomaan. Matka keskeytyi suruviestiin, jossa kerrottiin Takasen yllättävästä kuolemasta. Tämän jälkeen Haltia kirjoittautui kahdeksi vuodeksi Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun (nykyisin Ateneum).

Kuten monet kultakauden nuoret taiteilijat ja myöhemmin opiskelijatoverit mm. Albert Edelfelt, Ville Wallgren, Pekka Halonen (kimppakämppäkaveri) ja Emil Wickstöm, suuntasi Haltiakin kahteen eri otteeseen Pariisiin opiskelemaan. Vuosina 1887-1889 ja 1891-1893 hän opiskeli L´Académie Julienissa sekä J. L. Bonnatin ja Auguste Rodinin yksityisoppilaana. Pariisin suuressa maailmannäyttelyssä v. 1889 Haltia sai kuvanveistossa korkeimman arvolauseen ”mention honorable” kunniakirjoineen. Hänet palkittiin myös v. 1893 siellä opiskelevien taiteilijoiden kuvanveistokilpailussa Akatemian 1. palkinnolla. Kilpailuun osallistui viidentoista eri kansallisuuden edustajia. Suomesta Kaarlo Haltia ja Emil Wickström. Palkintosumma oli 9000 markkaa ja oikeus kuuden vuoden ilmaiseen opiskeluun Italiassa. Ulkomaisena opiskelijana hän ei kuitenkaan saanut sitä käyttää.

Suomessa hänet palkittiin v. 1885 Teollisuuskoulun 1. palkinnolla, Suomen Taideyhdistyksen 1. palkinnolla v. 1886 ja samaisen yhdistyksen dukaattikilpailussa 3. palkinnolla v. 1890. Kun Suomen ensimmäinen valtionpalkinto kuvanveistossa jaettiin v. 1895, Haltia sai sen teoksellaan ”Aino”. Patsas on Ateneumin kokoelmissa.

Kuvanveistäjän tuotanto oli laaja ja sisälsi paljon henkilökuvia mm. Ida Aalberg, Sarah Bernhardt, J. H. Erkko ja Jean Sibelius. Kalevala-aiheisia töitä ovat mm. Aino, Väinämöinen ja Joukahainen ja Raamattu-aiheisista mainittakoon mm. Simson ja Johannes Kastajan pää. Hän veisti myös useita hautamuistomerkkejä.

Taiteilijalla oli useita merkittäviä tilausten tekijöitä, mm. Tuomari C.O. Collin, joka asui Pyhäniemen kartanossa. Kartanossa oli niin paljon koristelutöitä, että taiteilija asui muutaman vuoden perheineen Hollolassa. Viipurilainen kauppaneuvos Juho Lallukka tilasi muistopatsaan runoilija J.H. Erkolle Viipuriin. Viisimetrisen patsaan hanke kariutui luonnosvaiheeseen Lallukan kuoleman ja 1. maailmansodan syttymisen johdosta.  Myös maanviljelysneuvos Alfred Kordelin teetti veistoksia kotiinsa Mommilan kartanoon ja kesähuvilalleen Kultarantaan. Niistä viimeinen, Kalevala-aiheinen suihkukaivoluonnos Kultarantaan jäi kesken tilaajan kuoleman johdosta.  

Kaarlo Haltia kuoli kotonaan Oulunkylässä 18.10.1938. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Hautakiveä koristaa Aarre Aaltosen reliefi Kaarlosta ja Kaarlon veistämä pronssiin valettu patsas ”Unelma” mallina Lilja-tytär.

Kaarlo Haltian töistä Aino-patsaan voi nähdä pronssiin valettuna Turengin terveyskeskuksen pihalla, Lapinlahden kirjaston sisäpihalla ja Mänttä-Vilppulassa Mäntän keskustassa. Myös Pyhäniemen kartanossa on nähtävillä taiteilijan töitä.

Kaarlon rakentama talo on yhä Veräjämäessä Jokiniementiellä. Talon verannan värikkäät lasit on tuotu rakennusvaiheessa Pyhäniemen kartanosta. Talo on nykyisin suojeltu. Saman kadun varressa on Kaarlo Haltian mukaan nimetty pieni puistikko.

Nämä tiedot on koottu Kaarlo Haltiasta kertovista lehtiartikkeleista, hänen tyttärensä Liljan isästään tekemästä Muistojen kirjasta ja isäni muistiinpanoista.

Teksti ja kuva: Ulla Haltia, Kaarlon pojantytär

Share