Kukapa meistä ei tekisi uuden vuoden lupauksia?
Viime vuonna yksi lupauksestani kuului näin: en stressaa pikkuasioista. En suutu, vedä pultteja, en anna keittää yli. Annan asioiden mennä kuin vesi hanhen selästä, otan lungisti!
En muista kuinka monta kuukautta, vai viikkoa lupaukseni piti. Todennäköisesti korkeintaan päivän, pari, ainakin sen jälkeen, kun työkone oli avattu pyhien jälkeen arkena tai ensimmäinen poliittinen kokous oli käsillä.
Edesmennyt Ike Kanerva oli poliitikko, joka tuntui aina olevan hyväntuulinen. En muista, että hän olisi koskaan suuttunut, ollut huonotuulinen tai ärtynyt, tai ainakaan hän ei koskaan näyttänyt sitä. Hänelläkin oli vikansa, kuten meillä kaikilla, ja hän sai myös paljon soopaa niskaansa. Mutta vaikka hän oli tiukka asiapoliitikko, hän oli kaikille ystävällinen, aina hyväntuulinen. Ehkä juuri siksi niin moni muistelee häntä lämmöllä.
Olen joskus tavannut työssäni ja politiikassa henkilöitä, joilla tuntuu olevan tuo mielenrauhaa huokuva zen-mieliala. Taito väitellä tiukasti mutta aina hyvässä hengessä. Kadehdin heitä suuresti ja yritän salaa matkia heitä. Toki kansainvälisissä tehtävissä ja diplomatian piirissä minunkin on ollut pakko opetella tuota taitoa, ikään kuin ammattiin liittyvänä tekniikkana. Tai kaupunkipolitiikassa. Mutta tällaiselle metsäsuomalaiselle mielentyyneyden säilyttäminen sanan säilän käytössä on kovin vaikeaa. Liian monesti omat tunteet lähtevät väittelyssä kuumenemaan ja saattaa päästä kipakka kommentti. Tai jo silloin kun seuraa poliittista väittelyä televisiossa. Ja kun nyt on taas ne vaalitkin!
Maailma olisi parempi paikka, jos osaisimme kaikki toteuttaa ohjetta ’asiat riitelevät, eivät ihmiset’. Jos kuumakallet eivät loukkaantuisi jokaisesta kuvittelemastaan vääryydestä, eivätkä tahallaan kylväisi riitaa. Katkeruudella, kateudella, pilkalla ja ivalla on usein ikävä loppu, varsinkin jos kyseessä ovat eri maiden johtavat poliitikot. Tosin silloin ei enää puhuta suuttuvista ihmisistä, vaan luonnevikaisista ja vallanhaluisista narsisteista, joille hyvä mieli tai empaattisuus ei merkitse mitään.
Edelliset kolme vuotta ovat olleet vaikeat ihmiskunnalle. Oli korona, mutta vielä pahempi vitsaus, sota Euroopassa on häivyttänyt vähäisenkin hyvän mielen. Uutisia katsoessa uhkakuvat maalautuvat taivaanrantaan.
Ehkä siksi ne uuden vuoden lupaukset, tai aikomukset olisivat nyt tärkeitä. Ei siis vain lupaus ostaa kuntosalikortti tai jättää suklaat markettiin, vaan lupaus itselle yrittää ymmärtää kanssakulkijaa ja kohdata hänet ihmisenä. Ja olla polttamatta käämejä liian usein.
Teksti ja kuva: Nina Suomalainen on kaupunginvaltuutettu (kok) Paloheinästä.
