Monien mielestä IF Gnistan on Oulunkylän ylpeys. Seura kokoaa oulunkyläläistä kansaa yhteen nuorista vanhoihin. Sinikeltaiset värit vilahtavat useasti katukuvassa, jos ne vaan haluaa nähdä. Seuran jäsenmäärä ylittää tuhannen rajan. Gnistan on perheiden kautta tuhansien ihmisten elämässä. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, miten ihmiset kokevat Oulunkylän.
Seura on perustettu vuonna 1924 ja täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Gnistan on yksi Helsingin vanhimmista urheiluseuroista. Pitkä toimintaikä on myös merkki siitä, että seuralla on ollut rooli oulunkyläläistä yhteisöä ja identiteettiä kokoavana voimana.
Itse jouduin mukaan Gnisun toimintaa 1970-luvun lopulla. Syynä se, että omille pojille piti saada jotain toimintaa. Seuran joukkueita vetivät tuolloin pääsääntöisesti isät, joilla oli usein taustalla oma pelaajaura. Minulla ei ollut taustalla kuin koripalloharrastus ja partio.
Joukkueiden toiminta oli harrastelijamaista joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Tässä suhteessa ero nykyiseen on suuri. Nykyään joukkueiden valmennus on lähes kokonaan ammattimaisissa käsissä ja isien sekä äitien rooli on joukkueiden hallinnollisissa ja kannustavissa tehtävissä.
Vanhempien rooli joukkueen toiminnassa oli kaksijakoista. Osalle joukkue oli paikka, jonne pojan voi panna harrastamaan ja saada näin itselle vapaa-aikaa. Toinen osa vanhemmista osallistui joukkueen toimintaan muun muassa kuljetusapuna. Nykyiseen verrattuna vanhempien rooli joukkueen tukena oli merkittävästi pienempi. Nyt joukkueiden toimintaa tukee ja otteluissa kannustaa suuri joukko vanhempia. Se on edellytys joukkueen menestykselle ja yhteishengelle.
Olin mukana 1975-syntyneiden poikien joukkueen vetohommissa noin 15 vuotta. Tuona aikana joukkueessa pelasi lähes 100 poikaa. Itselle ajasta jäi joukko moikka-tuttuja Oulunkylän turuilla ja toreilla. Merkittävämpää on kuitenkin se, että pojille (nykyään lähes viisikymppisiä miehiä) jäi lukuisa joukko elinikäisiä ystävyyssuhteita. Toinen havainto on, että usea poika on tuonut omat lapsensa seuran toimintaan mukaan ja näin Gnistanista tulee suvun ikäpolviin kuuluva asia.
Seuraan nykyään pojanpoikieni pelejä sinikeltaisissa ja harrastauksena grillailen makkaroita Gnistanin edustusjoukkueen otteluissa.
Oulunkylän kansaa kokoavat suuremmat tapahtumat liittyvät lähes yksinomaan Gnistaniin. Seuran harjoituksiin MPA-areenalla osallistuu päivittäin satoja poikia ja tyttöjä. Gnistanin edustusjoukkueen ottelut keräävät noin tuhannen ihmisen katsojajoukon, jossa oulunkyläläisyys on selvästi kantava voima. Helsingissä ei liene yhtä valovoimaista paikallista urheiluseuraa kuin IF Gnistan.
Teksti: Raimo Anttila
