Kun skrivaan tätä stooria snaijaan, että se tulee lehdessä ulos joskus kuukauden kuluttua. Tajuun, että systeemit voi stondaa ihan eri mallilla silloin kuin nyt. Silti starttaan jutun Gnisun Veikkausliigan alulla. On tilanne sitten mikä tahansa silloin, kun tätä lesataan.
Oon ehkä vähän vindessä Gnisuun päin, kun olen sen touhuissa ollu megessä joitakin vuosikymmeniä. Mutta kun tuolla kartsoilla ja budjuissa luuhaa Gnisun lippis päässä, niin aika moni tsennaa, miten hyvin ekat matsit on skulattu Veikkausliigassa. Sitä harva osas venttaa etukäteen. Gnisu koetaan oman kylän jengiksi, joka hilaa Ogelin mainetta pilviin. Stadissa on kaksi kovaa, Gnisu ja HJK. Erona vaan on, että Klubi tulee mistä tulee ja Gnisu Ogelista.
Erikseen haluun kertoo jutusta, kun tapasin Gnisun P10 junnujengin myymässä metrilakua MustaPekan pitskulla tossa joinakin päivinä. Lakua dilkkaavat jätkät oli ylpeitä omasta jengistään. Mutta vielä enemmän ne hehkutti seuraa Veikkausliigassa. Kova tavoite kundeilla on päästä aikanaan itte edustusjengiin megeen. Tämän kaltaisia likkoja ja kundeja on Ogelissa yli tuhat. Heidän harrastustaan ja haaveitaan kandee aina tukee.
Onnea Gnisulle jatkoon, mutta ihan toiseen juttuun. Lesasin Saku Tuomisen 400-sivusen kirjan ”Ettekö te tiedä kuka minä olen”. Bökkeri koostuu 1–3 sivuisista kappaleista, joissa kuvataan irrallisia tapahtumia ja niistä saatuja oppeja elämään. Luettava kirja ja kliffoja, aikaankin osuvia, havaintoja elämästä.
Monta viisasta idistä sisältyy kirjaan. Mutta yks juttu jäi mua gamlana starbuna vaivaan. Saku Tuominen oli avannu jollekin mimmille oven. Mimmi oli kävelly ineen, mutta todennu ettei halua enää jatkossa kokea vastaavaa palvelua. Selitys oli, että tapa on menneestä maailmasta ja liittyy naisen alistamiseen. Vastaavia hommia ovat rotsin jelppaus päälle tai tuolin työntö tsittaavan daamin alle.
Mä en tuota idistä snaijaa. Totta vie naisten asema yhteiskunnassa on muuttunut suuresti mun laiffin aikana ja ihan gutaan suuntaan. Mutta tartteeko meidän kaikki jutut tasa-arvoistaa?
Mä haluun jatkossakin arvostaa mimmejä tasa-arvoisina kumppaneina ja frendeinä jelppaamalla rotsia päälle tai avaamalla dörtsejä. Saman toki teen kundeille, jos sellainen sopivasti eteen tulee. Mutta mimmit on etusijalla! Huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä kandee aina harrastaa. Se ei ole alistamista.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila, raimo.anttila@kotiposti.net
