Uudet tutkimushankkeet osoittavat, että pienet viheralueet eivät riitä ilmastohyötyjen saavuttamiseen tai hulevesien hallintaan. Tiivistäminen on kuitenkin edelleen ilmastotyön kyseenalaistamaton mantra.
70 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy kaupungeissa. Kaupunkirakenteen tiivistämistä joukkoliikenneväylien varsille on pidetty vuosikymmeniä tärkeimpänä keinona vähentää kaupunkien päästöjä.
Viime vuosina ymmärrys kaupunkiluonnon tärkeydestä on kuitenkin lisääntynyt. EU:n äskettäin hyväksymä ennallistamisasetus korostaa kaupunkien viherpeitteen merkitystä niin ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjunnassa kuin luonnon monimuotoisuuden edistämisessä.
Ranja Hautamäki, maisema-arkkitehtuurin professori Aalto-yliopistossa, ja Tuulia Puustinen, tutkijatohtori kiinteistötalouden tutkimusryhmässä Aalto-yliopistossa, selvittivät CO-CARBON- ja SMARTLAND-hankkeissa, miten tiivistäminen ja viherryttäminen näkyvät Suomen kuuden suurimman kaupungin ilmastosuunnitelmissa.
Niissä onkin eroja: Helsinki, Espoo ja Oulu näkevät kaupunkivihreän tiiviyttä palvelevana sopeutumisena, Tampere, Turku ja Vantaa painottavat luonnonsuojelua ja kaupunkivihreän lukuisia hyötyjä ympäristölle ja asukkaille.
Kaupunkivihreää tarvitaan enemmän
Tutkijat Ranja Hautamäki ja Tuulia Puustinen Aalto-yliopistosta toteavat ilmastosuunnitelmissa kaupunkivihreän olevan läsnä kolmella tavalla. Perinteisin tapa pohjautuu luonnonsuojeluun: luontoa suojellaan tiivistämisen vastapainoksi, ja kaupunkivihreä ja rakennettu kaupunki nähdään erillisinä kokonaisuuksina.
Toinen tapa on nähdä kaupunkivihreä tiivistämisen palvelukseen valjastettuna sopeutumiskeinona, joka auttaa esimerkiksi hulevesien hallinnassa. Sopeutumista korosti ilmastosuunnitelmissaan erityisesti mm. Helsinki.
Ilmastosuunnitelmista löytyi myös kolmas, tutkijoita ilahduttava lähestymistapa, joka ei tukeudu tiivistämiseen. Tässä lähestymistavassa kaupunkiluonto on erottamaton osa kaupungin kehittämistä, ja ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi se korostaa vihreän monia hyötyjä luonnon monimuotoisuuden ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta. Monihyötyisyyttä nostivat ilmastotoimisuunnitelmissaan esille erityisesti Vantaa, Tampere ja Turku.
Suojelu ja vihreän ripottelu ei riitä
Pelkkä vihreän ripottelu sinne tänne tai suojelu kaupungin laitamilla ei riitä hulevesien hallintaan, kasvillisuuden viilentävän vaikutukseen tai tehokkaaseen hiilensidontaan. Paikallisten ilmastohyötyjen takaamiseksi puuston latvuspeittävyyden tulisi tutkijoiden mukaan olla kaikkialla kaupungissa 30 prosenttia, mutta esimerkiksi joissain Helsingin kaupunginosissa se jää jopa 4 prosenttiin.
Tutkijat toteavat, että vaikka kaupunkivihreän merkitys on kasvamassa, kaupunkirakenteen tiivistäminen on edelleen ilmastotyön painopiste. Tuulia Puustinen toteaa, että siitä on tullut itsestäänselvyys ja tosiasia, jota ei kyseenalaisteta – vaikka kyse on aina poliittisista päätöksistä.
Teksti ja kuva: Susan Wilander
Lisätietoja: Tutkimus Greening the compact city: Unarticulated tensions and incremental advances in municipal climate action plans, löytyy sciencedirect.com-palvelusta.
