Aletaan saamaan taas yks vuosi pakettiin. Jälellä on enää vuoden huippuhetkiksi koetut Joulu ja Uudenvuoden aatto. Noihin bailuihin valmistautuminen fyllaa monen systeemit joulukuun aikana.
Mun jengi flyttas Tölikasta Krunikaan vuonna 1954. Ainaskin siitä asti tiedän dallailleeni Aleksilla joulun aikaan ja kattelleeni kartsan jouluvaloja. Siihen aikaan Aleksin jouluvalot oli snadi ihme. Hehkulamppuja oli A-kirjaimen muodossa tuhansia. Toki ne silloin sammutettiin yöks ja spaarattiin sähvöö. Mutta komeeta oli, varsinkin, kun muita valoja ei stadissa juurikaan ollut.
Toista on nyt, kun valoja on lähes saasteeksi asti joka mestassa. Aleksin valot eivät enää sillai erotu muista. Snygee silti on Aleksilla dallaa tänäkin päivänä joulun aikaan.
Jouluna pakkaa tuleen paketissa bökkereitä. Ehkä sekin oli otsalohkossa, kun kattelin mun kirjahyllyä. Ei siellä nyt läheskään yhtä paljon bökkereitä ole kuin esimerkiks Donnerin kirjastossa Krunikassa, mutta on siellä satoja kappaleita.
Mä päätin alkaa steedaa sitä. Varsinkin kun hiffasin että eihän niihin ole kukaan koskenu kymmeniin vuosiin. Aloitin sanakirjoista. Enkun, saksan, viron, ruotsin, ranskan, venäjän oli aikamoinen nippu. Niitähän ei kukaan nettiaikakaudella enää tartte. Veks vaan. Ainoo, jonka spaarasin oli snadi nyrkkiin mahtuva enkun sanakirja. Muistona siitä, että se jelppas usein skolessa enkun skaboissa, kun siitä lunttas pulpetin alla maikalta piilossa.
Paljon oli bökkereitä, joista ei tullut mitään mieleen sen enempää kirjoittajasta kuin kirjan nimestäkään. Ei kun veks vaan. Waltarit jätin hyllyyn, mutta Päätalot sai lähtee. Niitä on kaikki divarit täynnä ja mun jälkeen ei kukaan näitä kappaleita lesaa.
Oli siellä yllätyskin. Mun mummon broidin latinan kielen oppikirja vuodelta 1890. Kirjan välissä oli koepaperi, jonka tulos oli 5+. Ei ne esi-isät sen viisaampii skolessa olleet.
Surkeeta on se, ettei kirjoilla ole enää juuri mitään arvoo. Jotkut kelpas kiertoon kierrätyskeskuksiin, mutta suurin osa on raijattava Kivikkoon. Pahaa tekee.
Oulunkylä-Seura dilkkaa taas joulukuusia ostarin pihalla. Tulkaa jengi tsöpaan omanne. Saadaan pikkusen fyrkkaa sekä Ogelin koulujen stipendeihin, että seuran aktiiviseen vaikuttamiseen meidän ogelilaisten hyväksi.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
