Tammikuu 2025 on förbi. Suuliskin skriinaa joka päivä pikkusen enemmän. Valo on tärkeetä.
Joulun ja kaamoksen aikaan tulee funtsanneeks mennyttä ja varsinkin päättynyttä vuotta. Mitä siitä jäi handuun? Vai jäikö mitään?
Mun osalta oon tyytyväinen kun sain käytyä melko säännöllisesti Kustiksessa kuntosalilla ja jumppajengissä. Siitä kerään ittelleni pointsit. Kokemusta on, miten iisiä on jäädä lesaan Hesaria himaan ja jättää treenit väliin. Kondiksen hiipumisen hiffaa nopeesti ja alamäen finaali ei ole hyvä.
Toiset pointsit kerään siitä, että oon kyenny säilyttään kaveruuksia, joiden kanssa tuli tehtyä sitä sun tätä vuoden aikana. Yksin ei oo hyvä olla. Oon onnekas, kun kavereiden lisäksi mulla on hyvä meininki lähipiirin kanssa.
Siinä oli vuoden 2024 tärkeimmät. Enempää ei kande toivoo. Tärkeintä on, että koko ajan jotain systeemejä on menossa.
Mä lesasin kaks bökkeriä loppuvuodesta. Hararin: Nexus: Tietoverkkojen lyhyt historia ja Pölösen: Saisinko huomionne. Molemmat kertoo, miten netissä puuhaavat ja palveluja tarjoavat toimijat ovat muuttaneet ja ohjaavatkin meidän laiffii. Ilman, että itte sitä hiffaamme.
Muutama juttu kolahti nuppiin.
Ekana kysymys, vähentääkö netissä olevat systeemit meidän kontakteja muun jengin kanssa. Kirjat toteavat ykskantaan, että näin on. Jutuja tsekataan yksin netistä, eikä niitä pohdita kimpassa. Netti työntää meille jonkun vastauksen, johon tyydytään. Ei kysytä kaverilta, ei kommunikoida, ollaan yksin ja itteensä tyytyväisiä.
Netin jättifirmat, meistä keräämien tietojen avulla, ohjaavat meille dataa, jonka ne olettaa kiinnostavan ja koukuttavan. Se tuottaa jäteille fyrkkaa, mutta meidän ajatusmaailmamme saattaa kaventua. Netistä saa usein kyseenalaistakin sisältöä pollaan ja elämään.
Kun aikanaan kirjapainot keksittiin, niin hyvän ja huononkin sanoman levittäminen parani. Vauhti vain kiihtyi, kun radio ja telkkari yleisty. Nyt netti on räjäyttäny pankin. Hyvää ja huonoa sanomaa on kaikki mestat täynnänsä. Kukaan vaan ei tiedä mikä on totta ja mikä skeidaa.
Nyt kolataan lunta, skimbataan ja frystaan snadisti, vaikka päällä on pitkät kalsarit ja villapaita. Silti mä jo venttaan kevättä ja Gnisun matseja. Toivottavasti päästään takasin omalle stadikalle ja ogelilaiseen fiilikseen. Tehdään tästä vuodesta Ogelissa hyvä. Mä ainakin yritän.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila, raimo.anttila@kotiposti.net
