Helsingin helmikuun 1944 pommituksista tulee tänä keväänä kuluneeksi 81 vuotta. Neuvostoliitto kohdisti kymmenen päivän välein Helsinkiin kolme suurpommitusta. Niiden tuhot jäivät vähäisemmäksi kuin mitä parilla tuhannella lennolla olisi voinut saada aikaan. Tässä oli osansa niin puolustajien kyvyllä kuin hyökkääjien taidonpuutteella. Käsittelin pommituksia syksyllä 2023 ilmestyneessä kirjassani Helsinki 1944 – Taistelu pääkaupungista (SKS-kirjat).
Oulunkylässä ei ollut keväällä 1944 ilmatorjunta-asemia, eikä sinne tullut merkittäviä pommitustuhoja. Yksi mielenkiintoinen Oulunkylään liittyvä tarina tuli kuitenkin vastaan. Desantiksi kutsuttuja vihollisen pelättyjä sabotaasimiehiä ja vakoilijoita etsittiin Helsingin helmikuun pommitusten yhteydessä useampaan kertaan. Yhtään varmaa havaintoa heistä ei kuitenkaan tehty. Ensimmäisen kerran näin tapahtui illalla 6.2.1944 Suomenlahdella sijaitsevassa Suursaaressa, jossa annettiin käsky tehostaa partiointia desanttivaaran takia. Helsingin ensimmäisen pommituksen jälkeen jännittyneessä tunnelmassa desantti-ilmoituksia tehtiin herkästi. Puolenpäivän aikaan 8.2. ”Santa”-patterin miehiä määrättiin etsimään desanttia Santahaminan eteläkärjestä.
Laskuvarjomiestä ei silläkään kertaa löytynyt. Oulunkylän Veräjämäki 16 kellarista tavattiin 10.2.1944 epäilyttävän oloinen mies, jolla oli päällään tumma suojapuku ja korville vedetty nahkalakki. Asu muistutti lentäjänhaalaria. Kun häneltä kysyttiin, kuka hän oli ja mitä hän kellarissa teki, mies lähti juoksemaan metsään. Ryhmä Oulunkylän ilmasuojelumiehiä hälytettiin takaa-ajoon. Miestä ei kuitenkaan löydetty ja hänen henkilöllisyytensä jäi arvoitukseksi. Kuka hän oli ja mitä hän oikeasti kellarissa teki? Pelästynyt kulkuri vai oikeasti venäläinen vakoilija? Ehkä joku oulunkyläläinen on kuullut joskus tarkemmin tapauksesta?
Teksti: Ville Jalovaara, dosentti, historiantutkija, ville.jalovaara@helsinki.fi