Oulunkyläisen kolumnisteina toimii perinteisesti paikallisia kaupunginvaltuutettuja. Kuluneella nelivuotiskaudella roolissa ovat olleet Hilkka Ahde (sdp), Sini Korpinen (kok), Nina Suomalainen (kok) ja Ilkka Taipale (sdp). Pyysin heitä tarkastelemaan omia valtuustosaavutuksiaan ja suunnitelmiaan uudelle kaudelle lähestyessämme kuntavaaleja. Vaalit järjestetään sunnuntaina 13.4.2025, ennakkoäänestys 2.-8.4.2025. Helsingin ulkopuolella pidetään myös aluevaalit, mutta Helsingissä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä vastaa kaupunki, joten aluevaltuustoa ei ole.
Oulunkyläisen numerossa 2, joka ilmestyy 26.3.2025 esittelemme jälleen mahdollisimman kattavasti alueemme ehdokkaita. Jos tunnet tulevia ehdokkaita tai olet itse sellainen, laita sähköpostia päätoimittajalle: swilander@hotmail.com ja olet mukana järjestämissämme haastatteluissa.
Hilkka Ahde, kaupunginvaltuutettu (sdp):

”Olkaa rohkeita, tehkää kompromisseja” kehotti tasavallan presidentti uudenvuoden puheessaan. Ilahduin tästä, sillä perimmältään politiikassa on kysymys eri näkökulmien yhteensovittamisesta – näkemyseroista tai poliittisesta kodista huolimatta – kansakunnan ja kuntalaisten parhaaksi. Populismi ja vastakkainasettelu eivät edistä kenenkään asiaa.
Olen toki tyytyväinen, että kuluvalla valtuustokaudella osa aloitteistani on mennyt läpi, muun muassa maksuttomat liikuntapalvelut omaishoitajille, tilapäisen kotihoidon lääkärikäyntien maksuttomuus tai palvelusetelin arvon määritys ja tarkistus vammaisten henkilökohtaista apua järjestettäessä, mutta kunnia näistä kuuluu laajemmalle porukalle. Nimittäin jos aloite ei lautakuntakäsittelyssä tai kaupunginhallituksessa saa tukea muista ryhmistä, on sillä olemattomat mahdollisuudet menestyä. Jotta viranhaltijoiden laatimaa päätösesitystä saa muutettua tai tehtyä siihen lisäyksiä, tarvitaan todellakin yhteistyökykyä ja tahtoa kompromisseihin.
Henkilökohtaisesti on kuitenkin jäänyt harmittamaan, ettei aloitteeni seniorien maksuttomista liikuntapalveluista Espoon, Vantaan ja Kauniaisten tavoin edennyt. Kysymys kun on ennen kaikkea ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta. Tyypillisesti vedottiin kustannuksiin, mutta onhan se outoa, että naapurikunnillamme on varaa tähän, mutta ei rikkaalla Helsingillä.
Samoin aloitteeni omaishoidon palvelusetelin käytön laajentamisesta vakituiselle vapaa-ajan paikkakunnalle sekä omaishoidettavien oikeus rokotuksiin kotona saivat mielestäni väärän kohtelun. Yhtä paljon harmitti ja kiukutti erityisuimakortin myöntämisperusteiden muutos yhdenvertaisuuteen vedoten. Nyt monet sairausryhmät jäivät epäoikeudenmukaisesti palvelun ulkopuolelle, vaikka tarve on ilmeinen. Jätinkin ainoana lautakunnassa päätösesitykseen eriävän mielipiteen. Samaan hengenvetoon on todettava, että lautakunnan yhteisestä vaatimuksesta toimiala valmistelee parhaillaan uutta, osittain erityisuimakorttia korvaavaa tuotetta.
Viimeisimmän aloitteeni käsittely Oulunkylän alueellisesta kulttuuritilasta on tätä kirjoittaessani vielä kesken. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, ettei Oulunkylän keskustan suunnitellun kirjaston ja nuorisotilan tilaratkaisua enää avata. Toivotaan, että toinen vaihtoehto, eli Teinintien kirkon kunnostaminen kulttuuritilaksi saisi tuulta alleen.
Olen ollut aikaisemmin valtuutettuna Oulussa ja Vantaalla. Helsinki on kuitenkin kuntapäättäjälle aivan omaa luokkaansa – hyvässä ja pahassa. Tehtävää riittää myös seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Olen käytettävissä, mikäli helsinkiläiset niin haluavat.
Sini Korpinen, kaupunginvaltuutettu (kok):

Sini Korpinen kuva Mikko Mäntyniemi
Kun olin ehdolla kaupunginvaltuustoon vuonna 2021, sanoin etten lupaa mitään yksittäistä – pyörätietä tuonne tai bussipysäkkiä toisaalle – vaan lupaan edistää päätöksiä, joissa tulevaisuudelta ei ryöstetä. Se on tarkoittanut sitä, että tehdään kauas katsovia ratkaisuja, joiden tehtävä on rakentaa toivoa.
Suurin haaste on ollut tällä vaalikaudella sama kuin mikä se on seuraavallakin vaalikaudella: Alueellinen eriarvoistuminen. On oulunkyläläisen kannalta merkityksellistä, eriytyvätkö Oulunkylän ja Itäkeskuksen asukkaiden todellisuudet toisistaan. Turvallista kaupunkia ei rakennu kenellekään, jos hyväksymme sen, että osassa kaupunkia lapset ja nuoret putoavat palveluiden läpi.
Asiat, joista olen eniten ylpein, linkittyvätkin näihin kysymyksiin.
- Olen erityisen ylpeä kasvatuksen ja koulutuksen määrärahojen korottamisesta – jopa kolmanneksella tällä vaalikaudella. Vaikka tämä vaati oman puolueen sisällä rutkuttamista, on se ollut sen arvoista.
- Palkkakehitysohjelmien ansiosta esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien palkat ovat nousseet merkittävästi. Tämä on auttanut houkuttelemaan ja pitämään alalla päteviä ammattilaisia.
- Tarveperustaisen rahoituksen kriteereitä on uudistettu niin, että resurssit kohdistuvat paremmin juuri niihin päiväkoteihin ja kouluihin, joissa avun tarve on suurin.
- Pätevän henkilöstön varmistamiseksi siellä, missä on haasteita, olemme myös nostaneet perusopetuksen opettajien palkkoja tietyillä alueilla.
Mihin sitten pyydän äänestäjiltä valtakirjaa seuraavalle kaudelle tulevissa vaaleissa? En halua olla tylsä, mutta ei minulla ole mitään uusia temppuja. Vaan näiden puolesta lupaan taistella:
- Haluan varmistaa, että päiväkodeissa ja kouluissa on jatkossakin riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Palkkakehitysohjelmaa on jatkettava.
- Koulujen ja päiväkotien tarveperustaista rahoitusta on lisättävä – rahaa sinne, missä sitä tarvitaan ja missä se on vaikuttavimmassa käytössä.
- Koulujen ja päiväkotien kunnostuksiin on panostettava nykyistä systemaattisemmin. Turvalliset ja viihtyisät oppimisympäristöt ovat perusta lasten hyvinvoinnille.
- Alueille, joissa syrjäytymisriski ja työttömyys ovat korkeita, on kohdistettava erityisiä kehittämistoimenpiteitä, kuten parannuksia kaupunkiympäristöön, palveluihin ja nuorten tukipalveluihin.
Minun supervoimani politiikassa on ollut aina uskaltaminen. En pelkää sitä, etten tulisi uudelleen valituksi. Olen tehnyt asioita, joihin uskon. Olen halunnut seistä oikealla puolella: Puolustaa päiväkoteja, satsata kouluihin ja liputtaa liberaaleja arvoja. Tällä linjalla jatkan – jos sen minulle suotte.
Nina Suomalainen, kaupunginvaltuutettu (kok) ja HSL:n puheenjohtaja:

Nina Suomalainen
Mitään asioita ei voi politiikassa saada aikaan yksin. Pyrin vaikuttamaan eri tavoin: oman kokoomusryhmäni linjauksiin, lautakuntatasolla ja Helsinki-konsernin tehtävissä, ja tuomalla näkökulmia esiin valtuustossa. Lähestyn asioita laajemmin ja toimintojen ohjaamisen enkä niinkään yksittäisten pistemäisten aloitteiden kautta.
Olen vaikuttanut etenkin lähiluonnon puolesta, joka oli yksi pääteemoistani viime vaaleissa. Tämän valtuustokauden aikana lähiluonto on tullut lähes kaikkien puheisiin, mikä on hienoa, mutta teoissa ollaan vaiheessa. Liian helposti kaupunkisuunnittelua tehdään ainoastaan asuntotuotanto ja tiivis rakentaminen edellä. Puhun lähiluonnon puolesta usein myös omassa kokoomusryhmässäni.
Olen myös ajanut oman ryhmäni agendalle ja laajemmin pien- ja rivitaloasumisen ja vanhojen asuinalueiden säilyttämistä Helsingissä. Kaiken rakentamisen ei tarvitse olla korkeaa ja tiivistä. Historiallisia ja omaleimaisia alueita on säilytettävä. Tällekin alkaa olla jo viime kautta enemmän kannatusta, mutta asiaa on pidettävä paljon esillä ensi kaudella.
Vastustin nk. Espan kokeilua, jossa Esplanadi-kadut tehtiin yksikaistaisiksi, saatiin aikaan ruuhkat ja vaikeutettiin yritysten ja liikkeiden toimintaa. Kokeilu saatiin lopetettua lyhyeen, mutta harmittavasti siihen valui miljoonia. Seuraavana keskustaa ruuhkautetaan Keskuskatu sulkemalla, jota emme valitettavasti vielä ryhmämme kanssa saaneet torpattua. On kuitenkin hyvä, että kaupunki on alkanut selvittää keskustan elinvoimaa lisääviä toimia yhdessä keskustan asukkaiden ja yrittäjien kanssa.
Toimin viime syksyyn asti kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan varapuheenjohtajana. Kun korkeat energiakulut yllättivät Helsingin tytäryhteisöt, varmistimme urheilutalojen, teattereiden ja museoiden toiminnan jatkuvuuden lisärahoituksella. Lisäsimme rahoitusta myös muille kulttuurin toimijoille valtion tuen kutistuessa, nuorten toimintapaikkoja tuettiin sekä vahvistettiin liikuntapaikkojen, ulkoilualueiden ja ulkokuntosalien rakentamista. Kaupunkikonsernin luottamustehtävänäni on ollut myös UMO Helsinki -jazzorkesterin säätiön hallituksen varapuheenjohtajuus ja tehnyt siinä paljon töitä vahvistaaksemme säätiön omaa varainhankintaa ja toimintaa, mukaan luettuna uuden johdon rekrytoiminen.
Viimeisimpänä syksyllä aloittamassani HSL:n puheenjohtajan roolissa olen jo alkanut selvittää miten HSL:n rahoitusta voidaan paremmin vakauttaa, koska lippuhintojen korotukset eivät yksin pysty ratkaisemaan rahoitusvajetta tulevaisuudessa.
Ilkka Taipale, kaupunginvaltuutettu (sdp):

Ilkka Taipale kuva Sampo Untamala
Tunnukseni on Tiede, Taide ja Köyhä kansa! Tätä olen toteuttanut kaikissa tehtävissäni. Olen ollut Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 1969–80 ja 1992 alkaen edelleen. Aloitteistani on kertynyt tosi paksu pinkka.
Vuonna 2008 SDP teki aloitteestani yksimielisesti puoluekokouspäätöksen lasten päivähoidon – nykyisin varhaiskasvatuksen – maksuttomuudesta. Olen sinnikkäästi ajanut tätä kaikissa poliittisissa tehtävissäni, myös Helsingissä, toistaiseksi turhaan. Tosin EVA ja Mothers in Business ovat jo kampanjoimassa tätä!
50 vuoden ajan olen aloitteillani ajanut maksutonta paikallisliikennettä Helsinkiin, se on jo Tallinnassa kaikille ja Britanniassa rautateillä yli 65-vuotiaille. Näitä kokemuksia olisi syytä tutkia juurta jaksain.
Raihnaisten pitkäaikaistyöttömien saaminen eläkkeelle on ollut teemani vuosikymmeniä. Aloitteestani Helsingissä sai 3000 pitkäaikaistyötöntä ansaitsemansa eläkkeen, mutta ELMA (eläkemahdollisuuksien selvittely) -projekti lopetettiin vuosia sitten. Vuoden 2025 alusta työvoimapalvelut siirtyvät taas kuntien vastuulle. Haloo Helsinki! Nyt Helsingissä työttömyys on 12 %, mikä merkitsee noin 17 000 pitkäaikaistyötöntä. Arvion mukaan vähintään neljännes heistä ei enää tule näkemään työelämää. Heidän tilanteensa tulee korjata ja päästää heidät roikkumasta tarpeettomasti työttömyyskortistoissa!
Asunnottomuus lisääntyy pelottavasti koko maailmassa ja niin myös Helsingissä. Aloitteestani perustettu Y-säätiö tarvitaan taas kaupungin avuksi. Kuten Jan Vapaavuori aikanaan, David Sazonov tarvitsee nyt demareiden tuen tilanteen hallitsemiseksi.
Olen ollut HUS:n hallituksessa vuodesta 2001 lähtien, nyt toisinajattelevana jäsenenä. Suursairaaloita ei tarvita enää, vaan palveluja kansalaisille! Säästötoimet tulee toteuttaa muualta kuin henkilökunnasta. Aloitteestani on saatu aikaan henkilökunnalle 200 asuntoa Helsingistä.
Viimeiset 12 vuotta olen ollut HUS:n Taidetoimikunnan ja Museotoimikunnan puheenjohtajana. Taidetta tarvitaan sairaiden ja kärsivien ympärille kuten kirkoissa; HUS:n Terveyttä Taiteesta -suurnäyttely Taidehallissa osoitti taiteen monipuolisen voiman. Sitä kävi ihailemassa 13 000 kansalaista. Museotoimikunnan organisoima terveydenhuollon museosäätiö perustetaan vuonna 2025. Talteen saadaan yhtä hienoa historiaa ja mielenkiintoisia näyttelyitä kuten Heurekassa.
Teksti: Susan Wilander