Kuntavaaleissa saimme Helsinkiin hienon joukon uusia päättäjiä. Monien vaalipuheissa toistui asukkaiden kuunteleminen ja siksi pureudun tässä asukasosallisuuden edistämisen työkaluihin hieman jopa utopistisin silmälasein.
Helsingissä on enemmän asukkaita kuin monessa vaalipiirissä, ja monilla asuinalueilla on enemmän väkeä kuin keskikokoisessa kunnassa. Siksi kuntavaalien yhteydessä tulisi valita kaupunginvaltuuston rinnalle kaupunginosa- tai suurpiirikohtaiset asuinaluevaltuustot, jotka päättäisivät omaa aluettaan koskevista asioista. Valtuustot koottaisiin alueiden kuntavaalituloksen perusteella kuitenkin niin, että sama henkilö ei ole yhtä aikaa kaupungin ja asuinalueen valtuustossa.
Sinänsä kaupunginosayhdistykset ovat myös omalla tavallaan kaupunginosien edustajia, jotka vahvistavat asukkaiden ääntä ja järjestävät asukastoimintaa. Niiden rooli kaupungin päätöksenteossa jää kuitenkin vain yhdeksi sidosryhmäksi muiden joukossa. Mikäli kaupunginosayhdistysten asemaa vahvistettaisi alueen asukkaiden edustajana, niin se houkuttelisi entistä useampia asukkaita osallistumaan ja vaikuttamaan.
Jos asuinaluevaltuustot tuntuvat liian korkealentoiselta idealta, asukkaiden ääntä voitaisi vahvistaa satunnaisotannalla valituilla alueellisilla asukasraadeilla, jotka osallistuisivat alueen päätöksentekoon ja valmisteluprosesseihin. Myös OmaStadi-äänestykset ovat hyvä esimerkki työkalusta, jolla edistetään asukkaiden konkreettisia ehdotuksia. Voisimmeko samaa alustaa hyödyntäen järjestää sitovia äänestyksiä esimerkiksi kaavavaihtoehdoista tai suunnittelun suuntaviivoista?
Perimmäinen ongelma on kuitenkin se, että hyvistäkään työkaluista ei ole apua, mikäli asukkaiden mielipiteillä ei ole vaikutusta, eikä synny aitoa dialogia. Voikin kysyä, että pelkääkö kaupungin virkakunta, että vallan antaminen asukkaille johtaisi ”vääränlaisiin” lopputuloksiin?
Syy ei ole kuitenkaan yksin kaupungin, vaan myös asukasaktiivien tulee katsoa peiliin. Jos vaaditaan kuuta taivaalta ilman, että tarjotaan toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, jää kaupungille ainoaksi keinoksi runnoa läpi se ratkaisu, joka on helpoiten toteutettavissa ja herättää vähiten valituksia.
Jos me asukkaat näemme, että esimerkiksi jokin metsäalue ei sovellu rakentamiseen, kannattaa esittää vaihtoehto: mihin kohtaan kaava-aluetta rakentaminen voitaisi sijoittaa. Rakentamisen määrä tulee yleiskaavasta ja kaupungin jatkuvaan kasvuun on vastattava, jotta asumisen hinta ei karkaa tavallisen helsinkiläisen ulottumattomiin.
On myös todettava, että liian usein kaupungin asukastilaisuuksissa näkyy jyräävää, yksipuolista tai jopa aggressiivista palautetta. Mikäli keskustelun valtaa räyhähenget, jotka eivät suostu edes odottamaan omaa puheenvuoroaan, niin en ihmettele lainkaan, että virkakunta ei ota palautetta kuuleviin korviinsa.
Asukasdemokratian ei pidä olla pelkkää protestointia vaan yhteistyötä yhteisen kaupungin hyväksi. Liity sinäkin Oulunkylä-Seuran jäseneksi ja tule mukaan tekemään yhdessä entistäkin parempaa Oulunkylää.
Teksti ja kuva: Toni Pakarinen, Oulunkylä-Seuran puheenjohtaja
