Voihan pökäle!
Vieno-täti siivoilee kukkapenkin ylimääräisiä perennan juurakoita ja heittelee niitä portin pielessä nököttävään ämpäriin. Minttua ei ole hetkeen näkynyt ja puhelimessa hän kuulosti salaperäiseltä ja kiireiseltä. En ehdi millään, on niiiiiin paljon tekemistä.
Leivoin juuri korvapuusteja, Vieno täti houkuttelee. Vaan nyt ei sekään ole purrut. Eipä kai tällaisen mummon seura niin mukavaa olekaan, tuumailee Vieno-täti raahustaessaan portille tyhjentämään ämpäriä kompostiin.
Mikäs tuossa portin vieressä…? Vieno-täti kumartuu nähdäkseen paremmin. Voihan kökkö, sehän on ilmiselvä koirankakka. Vieno täti tuijottaa avointa porttia ja pudistelee päätään. Enpä olisi uskonut, että tuohon on joku antanut koiransa tarpeellaan käydä. Vieno-täti lähtee tomerasti hakemaan lapiota.
Samassa kuuluu iloinen huikkaus ja Minttu pyyhältää paikalle punaposkisena ja hieman hikisenä. Et usko Vieno-täti miten jännittävää on ollut. Kerttu sai koiranpennun!
Varo, varo, Vieno-täti huitoo käsillään, mutta liian myöhään. Minttu on jo astunut koirankakkaan.
Apua, mun uudet lenkkarit, Minttu parkuu ja hyppii yhdellä jalalla. Ilo Kertun koiranpennusta vaihtuu hetkessä pahaan mieleen. Kyllä tuosta koirankakasta nyt myrkyn lykkäs, Vieno-tätikin harmittelee.
Miten onkin niin ajattelematonta porukkaa. Onkohan tämä kovinkin iso ongelma, mietiskelee Vieno-täti ja päättää uteliaisuuttaan selvittää asiaa. Hän muistelee Anna-Marin joskus kommentoineen aihetta lehtien palstoilla ja soittaa saman tien hänelle.
Anna-Mari Tiitinen-Kairi toimii Helsingin kaupungin viheralueiden kunnossapidon tiimipäällikkönä. Hän kertoo, että ympäristöön jätetty koiran jätös on todella ongelma ja se korostuu Helsingin kaltaisessa tiiviisti rakennetussa ympäristössä. Minttua harmittavan sattumuksen sekä viihtyvyyttä heikentävän visuaalisen haitan lisäksi jätöksistä voi levitä taudinaiheuttajia ja loisia ja varsinkin samoihin paikkoihin kertyessä ne myös kuormittavat luontoa. Jätökset on siis syytä kerätä ja jättää sekajätteen mukana poltettavaksi energiaksi.
Koirankakkaroskis-tarran voi ladata täältä
Mittaluokasta puhuttaessa Anna-Mari viittaa Satu Talvion tutkimusraporttiin ”Helsinkiläisten koirien jätökset”. Siinä arvioitiin koirien määräksi n. 30 000 joista kukin tuottaa keskimäärin 45 kg jätöstä vuodessa. Keräämiseen tarvitaan arviolta 60 000 koirankakkapussia, joten yhteismäärä on melkoinen ja täyttäisi n. 90 rekkakuormaa. Toisaalta yksittäisen koiran jätös on kuitenkin keskimäärin alle 10 % talouden vuotuisesta sekajätteen määrästä.
Järjestyslain mukaan ”koiran omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.” Kaupungin tyhjennysvastuulla on n. 8000 roska-astiaa mutta erityisesti pientaloa-alueilla sellaista ei koiralenkin varrelle helposti satu. Kiinteistöjen roska-astioihin ei jätöksiä saa jättää, ellei tätä ole erikseen merkitty. Anna-Mari kertookin, että kaupunki on ollut jo pitkään mukana valtakunnallisessa koirankakkaroskis.fi kampanjassa. Koirankakkaroskis on pientalon ulkoroskis, johon roskiksen omistaja on antanut ohikulkeville koiranulkoiluttajille luvan pudottaa koirankakkapussiin noukitut pökäleet. Riittävän laajasti käyttöönotettuna tämä ei yksittäistä kiinteistöä kuormita, mutta lisää yhteisön viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Tarroja voi veloituksetta noutaa Kaupunkiympäristön asiakaspalvelusta, mutta sellaisen voi myös tulostaa kampanjan sivustolta itse. Kampanjan viestinnästä on kulunut taas aikaa ja Anna-Mari pohdiskelikin, josko kaupungin viestinnän olisi hyvä taas tarttua aiheeseen.
Tuossapa oivallinen ajatus, toteaa Vieno-tätikin. Samalla hän muistelee tutkimuksia koirien positiivisista vaikutuksista. Liikunnan hyötyjen lisäksi koirat tuovat omistajilleen turvallisuutta, lisäävät onnellisuutta, parantavat itsetuntoa, lisäävät empatiakykyä, voimaannuttavat ja vähentävät yksinäisyyden tunnetta, vahvistavat sosiaalisia suhteita ja saattavat jopa vahvistaa parisuhdetta ja tukea myös lastenkasvatuksessa. Vieno-täti myhäilee muistaessaan jo aivan naapurikoirapuistossakin toisensa löytäneitä pariskuntia. Koirat tuovat mukanaan paljon iloa; onhan se ollut lajimme kumppanina ja 15 000 vuotta. Eiköhän siis hoideta nämä pienet kakkajututkin kaikkien kannalta hyvällä tavalla kuntoon.
Asiantuntijanamme toimi tällä kertaa Helsingin kaupungin viheralueiden kunnossapidon tiimipäällikkö Anna-Mari Tiitinen-Kairi.
Kuva: www.koirankakkaroskis.fi
Lähteet:
Helsinkiläisten koirien jätökset. Kaupunkiympäristön aineistoja 2019:18
Koira auttaa ja ilahduttaa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2017;133(23):2269-73
