Mulla on tsökessä radio auki paljon. Ylen Radio Suomi tietty. Ei sitä jaksa kanavaa vekslaa ja ettii jotain, mitä ei tiedä ettivänsä. Yks kanava riittää. Jos stoorit ei synkkaa oman fiiliksen kanssa, voi toosan stengaa.
Musaa eniten lysnaan. On kliffaa kuulla gamloja stykejä ja samalla funtsaa, milloin se synty ja mitä silloin hendas. Toki nykytyypitkin, kuten Arttu Wiskari, tekee ihan stydiä musaa. Samalla ihmettelen juontajia. Mistä ne kehittää juttunsa. On asiaa, on huumoria, on tietoa ja puhetaitoa. Tämmönen pari sanaa kerralla ulos punnertava starbu nostaa kotsaansa niiden edessä. Kovii tyyppejä.
Merisää on yks ihmejuttu, miks sitä luetaan. Mut kaitpa skönellä on mestoja, missä netit ja kännykät ei skulaa, mutta radioaallot kyllä. Merisäässä kuulee, kuin pitkälle sä voit tsiigaa. Se parhaimmillaan on 20 tai 30 kilsaa. Sillä matkalla meidän boltsin kaarevuus jemmaa aika korkeetkin systeemit näkymättömiin. Miten ne sen mittaa, kun sinne ei nää.
Merisään megessä kerrotaan myös vedenkorkeus. Voi hiffata, että jossain Torniossa veden korkeus voi olla plus 50 senttiä ja Haminassa miinus 50 senttiä. Kummasti toi merikin lilluu, vaikka samassa altaassa onkin.
Sitten noi liikennetiedotteet. Ne kertoo missä on kolissu tai on muuta probista. Yks juttu alkukesästä osu muhun. Tais olla Orivedellä. Ne kailotti eetteriin, että sonneja maantiellä. Ne oli karannu jostain ja nyt ne luudas baanalla.
Haltialasta Espan puistoon dallailemaan? Kuva: Raimo Anttila
Sonnit palas aikanaan himaan, kun tuli safka-aika. Mä jäin funtsaan, että miten systeemit skulais, jos sonnilauma dallailis jengin ja liikenteen seassa Espan puistossa. Mestoilla olisi skoudet, brankkarit, tsirrat ja jengiä pilvin pimein. Pikkuskloddit kyselis, että mikä on sonni. Ja mutsit selittäis niiden olevan vasikoiden faijoja. Varmaan löytys nuorii sällejä, joiden pitäs lähtee treenaan matadorin hommia Runebergin silmien alla. Olis se aika rumba ja bileidenkin aihe stadissa. Kun homma saatas kondikseen, niin jengi siirtys Kappeliin tai Kasarmintorin terasseille. Olishan se yhden kaljan arvonen juttu.
Loistavaa elokuuta. Kyllä syksy aikanaan tulee.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
