Gummerus järjesti syyskuussa kaikille dekkarien ystäville mielenkiintoisen lauantai-iltapäivän kustantamon tiloissa. Pääsimme kuulemaan kuuden dekkaristin mietteitä kirjojensa syntyprosesseista. Mukana olivat niin Oulunkylässä pitkään vaikuttanut Pauli Jokinen kuin Eppu Nuotiokin, jonka etsivä Rakel Oksa ratkoo rikoksia mm. Käpylässä.
Kirjan miljööllä saattaa olla huomattavakin merkitys sen saamaan vastaanottoon. Elokuvia ja tv-sarjoja suunniteltaessa miljöö otetaan nykyään tarkasti huomioon ja käsikirjoituksissa tapahtumat sijoitetaan katsojia kiinnostaviin kohteisiin. Satu Rämön kirjoissa Islannilla on oleellinen asema tapahtumapaikkana. Jo Mika Waltarin Komisario Palmu -kirjoissa miljöö oli merkittävä, joidenkin mukaan jopa yksi päähenkilöistä. Kirjailijalle miljöön vaikutus kirjoitusprosessiin onkin hyvin henkilökohtainen kysymys.
Eppu Nuotiolle kirjan tapahtumapaikka on oleellinen tekijä.
-Päähenkilöni Rakel Oksa on puuseppä, joka etsii uusia remonttikohteita. Olen itse rakennusmestarin tytär, joten katson aina rakennuksia sillä silmällä, Nuotio kertoo. Käpylä onkin päätynyt Nuotion kirjoihin, koska siellä on sopivaa rakennuskantaa päähenkilön remontoitavaksi. Rakel Oksa asuu Maunulassa ja hänen ex-miehensä Töölössä. Kaupunginosien valinta ei ole sattumaa, vaan ne antavat myös taustaa hahmojen sosiaaliselle asemalle ja heidän elämäntilanteelleen.
Petja Lähteellä Itä-Helsinki oli luonteva paikka kirjan tapahtumille, koska hän asuu itse siellä ja tuntee seudun hyvin. Alue tarjoaa myös demografisesti hyvän pohjan kirjalle.
-Ihmisten eriarvoisuus näkyy idässä selvästi, kun rikkaita ja köyhiä alueita on aivan vierekkäin, Lähde kertoo.
Pauli Jokisen uusin kirja Punainen leski sai alkunsa kirjan aiheeseen liittyvästä dokumentista. Kirjan hahmot ja aikakausi vaikuttivat miljööseen ja tapahtumien sijoittuminen juuri sodan alkamisen alle loi niihin dramatiikkaa.
Jokiselle, Lähteelle ja Nuotiolle tapahtumapaikkoihin tutustuminen on helppoa, koska heidän kirjansa sijoittuvat Helsinkiin, jossa he asuvat.
-Käyn aika paljon tapahtumapaikoilla, mutta ajankohtaan liittyvä tietokirjallisuus ja vanhat valokuvat sekä kartat ovat tärkeä apu, Jokinen kertoo.
-Helsingissä on helppo käydä katsomassa paikkoja, mutta menneeseen aikaan liittyvissä kirjoissa paikat on aina tarkistettava myös muista lähteistä, koska kaupunki muuttuu koko ajan, Nuotio toteaa. Lähteen kirjan tapahtumapaikat sijoittuvat hänen kotikulmilleen ja tapahtumat ovat nykyajassa, joten hänen ei tarvitse käyttää miljöön tutkimiseen yhtä paljon aikaa.
Lukijoilta ei ole kirjailijoille tullut juuri oikaisuja kirjojen mahdollisista virheistä. Eppu Nuotio sijoittaa toisinaan itse tietoisia virheitä kirjoihinsa.
-Asuimme talossa, johon sijoitin kirjan tapahtumat. Muutin rapun asuntojen järjestystä, jottei kukaan naapureista asunut asunnossa, jossa murha tapahtui, Nuotio kertoo.
Sinustako Gummeruksen dekkaristi?
Moni haaveilee kirjailijan urasta. Gummeruksen kustantamoon tulee vuosittain yli 1000 käsikirjoitusta ja suuri osa niistä on dekkarikäsikirjoituksia. Kustantaja Aleksi Pöyryn mukaan ensiarvoisen tärkeää julkaistavaksi päätyviä käsikirjoituksia valittaessa on kirjoittajan kyky tehdä havaintoja maailmasta ja pukea ne sanoiksi uudesta näkökulmasta. Tekstin pitää pakottaa lukemaan eteenpäin. Kustantamoon halutaan valmiita käsikirjoituksia. Kirjoittajalla pitää myös olla selkeä näkemys siitä, millaista kirjaa hän on tekemässä ja kirjan henkilöhahmojen pitää olla vetoavia.
Pöyry kertoi psykologisten trillerien olleen trendinä jo pitkään ulkomaisissa dekkareissa. Suomalaisissa käsikirjoituksissa tämä ei vielä näy. Kustantamossa kaivattaisiinkin uusia käsikirjoituksia kodin tai parisuhteen piiriin sijoittuvista psykologisista trillereistä tai Liane Moriartyn tyylisistä ihmissuhdetrillereistä. Myös kauhukirjallisuus olisi tervetullutta.
Murhamysteeri improna
Kirjailijat saivat lopputehtäväkseen improvisoida pikadekkarin lavalla jatkaen kukin vuorotellen tarinaa parilla lauseella. Tässä dekkaristien murhamysteeri, kuten sen merkitsin muistiin:
Eräs hulppea kartano Porvoon saaristossa herää aamunkoittoon hirtetyn miehen roikkuessa kuistilla. Miehen rintaan on viilletty partaterällä. Miehen löytää aamu-uniltaan herännyt ruotsinkielinen naiskirjailija. Kirjailija miettii kuumeisesti, kuka tuo terassilla roikkuva vieras mies on. Kirjailija etsii kännykkäänsä, kun hän huomaa toisenkin ruumiin, jonka kurkku on viilletty auki partaterällä. Kääntyessään ympäri hän tajuaa, että hirtetty mies on kadonnut kuistilta.
Paikalle ajaa konstaapeli polkupyörällä ja löytää ruumiit. Poliisi näyttää ihmettelevän onko kirjailija tullut hulluksi. Kirjailija katsoo tarkemmin poliisia, joka on pukeutunut epäsiististi, parta on ajamatta ja hänen kätensä ovat veriset. Yhtäkkiä kirjailija tajuaa olevansa peilisalissa, jonka peileistä näkyy eri ihmisiä. Kirjailija alkaa epäillä olevansa itse ruumis. Samalla herätyskello soi. Kirjailija avaa silmänsä, näkee makuuhuoneen lattialla ruumiin, yöpöydällä partaterän ja katsoo käsiään, jotka ovat veressä.
Teksti: Susan Wilander
Tapahtumassa olivat mukana kirjailijat Eppu Nuotio, Pauli Jokinen, Petja Lähde, Anu Ojala, Nilla Kjellsdotter ja salanimi Aamos Honka puhelimitse. Kustantamon puolelta mukana olivat kustantaja Aleksi Pöyry, toimituspäällikkö Leenastiina Kakko ja Leo Taanila sekä viestinnän asiantuntija Miia Martikainen.
