Helsingin kaupunki on aloittanut täydentävän rakentamisen suunnittelun Itä-Pakilan ja Oulunkylän alueella, joka rajoittuu Yhdyskunnantiehen, Henrik Sohlbergin tiehen, Kehä ykköseen ja Vantaanjokeen.
Alueella on Henrik Sohlbergin ja Toivolanpuistot, jotka toimivat vihersormina Keskuspuiston ja Vantaanjokea ympäröivän Helsinkipuiston välillä. Johtava leikkipuisto-ohjaaja Teemu Kariaho kertoo, että ympäristökasvatuksen ja pedagogisen toiminnan näkökulmasta Toivolanpuisto on merkittävä toiminta-alue, jota käytetään aktiivisesti retkeilyyn, ja sieltä kerätään luonnonmateriaaleja luontokasvatuksen tarpeisiin.
Toivolanpuiston eläimistöön kuuluvat mm. metsäkauris, nuolihaukka ja mäyrä. Alueen asukkaiden toiveiden mukaisesti pieni puisto on metsäinen, ja sieltä löytyy paljon lahopuuta ja maakeloja, jopa harvinaisia kääpiäkin. Metsän erikoisuuksiin kuuluvat Oulunkylän huvila-asutuksen jäänteinä omenapuut ja puutarhaperennat, jotka suotusina kesinä kukkivat kivijalkojen ja linnoitusrakenteiden lomassa.
Monimuotoisuus tärkeää
Alueen asukkaan Sirpa Laanisen mielestä Oulunkylän keskustan asumistehokkuuden kasvattaminen korostaa virkistysalueiden monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeyttä. Itsenäisyydenpuisto palvelee nyt viherrakentamisen jälkeen entistä paremmin asukkaita valoisana ja helppokulkuisena virkistysalueena. Biodiversiteetin kannalta sen merkitys on olematon, eikä se kenttämäisyytensä takia toimi ekologisena käytävänä Vantaanjoen varren ja Keskuspuiston välillä. Oulunkylän liikuntapuisto taas toimii hyvin liikunnallisessa kategoriassaan.
Toivolanpuiston mielenkiintoisia luonto- ja kulttuuriyksityiskohtia voisi avata yleisölle karttamuotoisilla kotiseutukävelyillä ja kännykkään ladattavalla sovelluksella, jossa vertautuvat mennyt ja nykyinen kulttuuriympäristö. Projektiin voisivat osallistua alueen koulut ja päiväkodit, jolloin se toimisi osana kasvatuksellista toimintaa.
Täydennysrakentamisen osalta Laaninen toivoo pienimittakaavaista, pientalovaltaista rakentamista, jossa pihoja ei rajata asfalttiteillä ja muureilla, vaan jossa luonto voi virrata rakennetun ympäristön läpi. Toivolanpuiston mahdollinen lisärakentaminen nykyisten puutalojen läheisyyteen käyttämällä muualta siirrettyjä vanhoja puutaloja, kuten Pakintalon ympäristössä, olisi hänestä luonteva tapa kehittää alueen ominaispiirrettä.
Perinnepihapihatoiminta yhdistettynä ympäristön kulttuuri- ja luontoarvoihin loisi alueelle monipuolista ja kerroksellista toiminnallisuutta, Laaninen pohtii.
Teksti ja kuvat: Outi Rossi
Oulunkylä-Seura otti loppuvuodesta kantaa Solakalliontien ympäristön asemakaavan muutosta koskevaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan. Seura muistuttaa että valtaosa muutosalueesta sijaitsee verrattain kaukana joukkoliikenteen reiteistä. Lisä- ja täydennysrakentamisen mahdollisuudet olisikin järkevää tutkia ensin alueilla, jotka paremmin tukeutuvat joukkoliikenteeseen.
Seura kehottaa kaavoittajaa kunnioittamaan alueen viherympäristöjä: Toivolanpuisto muodostaa laajan yhtenäisen metsäalueen joka Henrik Sohlbergin puiston kanssa muodostaa tärkeän itä-länsi –suuntaisen viherkäytävän ja ekologisen yhteyden Patolanmetsän ja Vantaanjoen välillä.
Seura korostaa kulttuurihistoriallisten arvojen (vanhat rakennukset ja linnoitukset) huomioimista ja mahdollisen lisä- ja täydennysrakentamisen sopeuttamista nykyisiin miljöisiin. Seura ehdottaa kaupungille myös kaavakävelyn järjestämistä ja luontoselvitysten tekoa.
Teksti: Erwin Woitsch
Lausunto on kokonaisuudessaan kartan kera verkossa www.oulunkyla.info
