Maunula-talon näyttelyssä on kuvia Helsingin Keskuspuistosta Maunulasta Pitkäkoskelle asti.
Kolmen taiteilijan näyttelyssä on esillä
valokuvia, videota ja maalauksia. Keskuspuisto on toiminut kaupunkilaisten
virkistyspaikkana jo yli sata vuotta. Sieltä ovat hakeneet inspiraatiota myös taiteilijat
Annikki Kilgast, Risto Leskinen ja Seppo Kilgast. Annikki Kilgast kirjoittaa
näyttelyesitteessä:
”Keskuspuisto
on lumoava vaelluspaikka, koskaan ei voi tietää millaisiin menninkäisiin tai
metsän olentoihin siellä törmää. Mielikuvitus voi lähteä lentoon ja niin se
lähteekin. Maisemia voi kuvata maan tasalta ja maan yläpuolelta. Tai
yrittämällä tarkentaa kameran optiikkaa luonnon ihan itse tekemiin veistoksiin.
Onko tuossa huuhkaja? Ei mutta tuossahan on kissa ja sen vieressä lukutoukka
silmälaseineen. Entä tuo, metsänneidon profiili? Tuossa on maan sormet?
Keväällä metsä helisee lintujen laulusta,
peippojen, punarintojen, mustarastaiden, laulurastaiden, lehtokerttujen,
pajulintujen, tiaisten ja keitä niitä vielä onkaan, monenlaista liverrystä.
Syksyllä voi sukeltaa Edgar Allan Poen maailmaan korpin synkkien sävelten
matkassa. Tai ehkä pikkuisten hippiäisten parvi ilmestyy ilahduttamaan silmää
ja mieltä oransseine kruunuineen vai ovatko ne lippiksiä? Voi kuunnella
palokärkien kimeätä julistusta tai haukkojen viestintää. Toivoa näkevänsä
liito-oravia?
Keskuspuisto on Helsingin kultainen, vihreä
luontoaarre. Ehkä sen nimi voisi olla myös Helsinkimetsä. Se ei ole hoidettu
puisto, vaan luonnon on annettu hienovaraisesti muotoutua sellaiseksi kuin se
nyt itsekseen muotoutuu, vuodenaikojen ja myrskyjen saatossa. Kaupungin
metsänhoitajat ovat vain huolehtineet vaeltajien turvallisuudesta, niin ettei
puita kaadu päälle.
Keskuspuisto on perustettu vuonna 1914. Se alkaa
Töölöstä ja jatkuu Pitkäkoskelle, etelästä pohjoiseen. Sen paikalla on aikojen
saatossa ollut metsää, peltoa, laidunta, ampumaratoja, asutusta ja siellä
kulkee tykkiteitä ja monin paikoin löytyy 1900-luvun alussa rakennettuja
linnoitteita. Nyt siellä on metsän ja ulkoiluteiden lisäksi luonnonsuojelualueita,
puulajipuisto, viljelyspalstoja, uurnalehto ja pieneläinten hautausmaa.”
Teksti: Susan Wilander
