Ogeli fyllaa tänä vuonna 100 vuotta. Se pani mut funtsaan, että mitä gamloja byggia ja muita juitsuja täällä Ogelissa on ollut. Mä oon itte budjannu täällä Ogelissa noin 50 vuotta. Sinäkin aikana on bygattu kirkkoo, ostaria, Patolaa ja Vertsua. Mut ei ne nyt ole rutosti mestoja muuttaneet. Jos vertaa siihen aikaan, kun Ogeli oli kirkonkylä tai kauppala. Siitä ajasta snadista on tullu buli.
Kolasin kniguhyllystä Vihreä Idylli kirjan. Mulla on siitä erikoispainos. Siitä puuttuvat sivut 31 – 63 ja sivut 64 – 94 ovat kahteen kertaan peräkkäin. Fritsuissa semmoset mokat lyftaa sen arvon taivaisiin. En tiedä, onko bökkereissä sama. Tuskin.
Mutta historiaan. Mä aloin lesaan sita knigua. Sieltä heijastui starkki yhteisöllisyys, joka Ogelissa on vallinnu. Vaikka svedut ja finskit eivät aikanaan oikein toisistaan välittäneetkään. Mites me voitais sitä yhteistä fiilistä lyftaa tänä päivänä. Olis todella kliffaa, kun tuntis enemmän kuuluvansa johonkin jengiin.
Blokkasin knigusta muutaman jutun. Ennen ekaa maailmansotaa Ogelissa pyöri venäläisiä ja kiinalaisiakin. Osa niistä oli pakkoduunissa byggaamassa taisteluhautoja ja tykkiteitä tänne Ogeliin. Varsinkin slobosoltut bailas Seurahuoneella. Väitetään, että meno oli todella kovaa. Kerrotaan myös, että venäläiset naiset polttivat röökiä täysin avoimesti. Siitä kuulemma finskimimmit oppivat röökinpolton, ainakin Ogelissa. Mimmien röökin poltto oli silloin pahe. Nythän se on pahe tasa-arvoisesti sekä mimmeille että jätkille.
Kun Ogelista alettiin puuhaa oma kuntaa, niin ekaksi piti perustaa oma seurakunta. Ogelilaiset kuuluivat Helsingin pitäjän seurakuntaan. Seurakunta perustettiin ja kunta vuoden 1921 alusta. Kunnan nimi oli aluksi Åggelby kommun ja Åggelby kunta. Jotkut finskit sitten vuosi tai kaksi myöhemmin halus alkaa kutsua mestaa Oulunkyläksi. Ja saivat halunsa läpi.
Tsiigasin Seurahuoneen historiaa. Oulunkylän Vesiparannuslaitos ja Pensionaatti starttas kesällä 1897. Sen raflassa voi skruudaa sekä ranskalaista että venäläistä safkaa. Asiakkaiden rensseli raijattiin hotlan toimesta asemalta. Kylpylän suosio oli buli ja aiheutti joskus pulaa hotlahuoneista. Mesta oli varsinkin venäläisten suosiossa ennen ekaa maailmansotaa.
Ogelin gamla asemarakennus on bygattu vuonna 1919. Sekin siis jo fyllas 100 vuotta. Ihan ok on, että stondaa vielä mestallaan. Vaikka siellä ei enää stogelippuja dilkatakkaan. Se jengi, joka nykyään steisirakennuksessa luudaa, on ihan ok. Mutta olis todella kliffempaa, jos bygga olis laajemmassa käytössä. Työvis vois flyttaa sinne tai Capperi tai saisko sinne leffateatterin.
Semmosta tällä kertaa. Mä sain jo piikin helmi – maaliskuun vaihteessa. Oon siis siirtyny venttaan kevättä ja suulista lungein mielin. Sitä samaa toivon kaikille.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
