Koskelassa, Voudintien kerhohuoneella on kokoontunut kehitysvammaisten kerho jo 20 vuotta. Kerhossa askarrellaan, jutellaan, juodaan kahvia, pidetään levyraatia ja nähdään ystäviä. Helmikuussa katsellaan kuvia menneistä retkistä ja bongaillaan vanhoja tuttuja.
Puhutaan myös Jumalasta.
-Jumala on luonut meidät tasavertaiseksi ja Jeesus tietää minne me olemme matkalla, kuvailee Marja-Leena Laakkonen, joka on kerhon vakiokävijöitä.
Ajatus kehitysvammaisten kerhotoiminnasta lähti seurakuntalaisten omasta aloitteesta. Oulunkylän seurakunnan alueella on paljon kehitysvammaisten ryhmäkoteja ja aktiivisia seurakuntalaisia. Syntyi toive toiminnasta, joka ottaisi huomioon kehitysvammaisten erityiskysymyksiä ja erityistarpeita, kuten apua liikkumisessa ja lukemisessa.
Erityisen aktiivinen oli Kai Sagulin, tuttavallisemmin Saku, kehitysvammainen seurakunta-aktiivi, joka esitti idean diakoniatyöntekijä Kirsi Kajokselle.
-Saku oli kaikessa mukana ja kun hän sai jotain päähänsä, niin sehän sitten piti toteuttaa, Kajos naurahtaa.
Hän alkoi pitää kerhoa Koskelassa, joka oli tuolloin osa Käpylän seurakuntaa. Saku menehtyi muutamia vuosia sitten syöpään, mutta kerho toimii yhä.
Joka kevät ja syksy kerhossa pidetään levyraati. Kerholaiset saavat tuoda mukanaan omia lempikappaleitaan, joita arvostellaan yhdessä. Musiikki on olennaisessa osassa: lauletaan yhdessä kitaran säestyksellä ja virsiä hartauden yhteydessä. Rukous on silta –kappaleeseen on opeteltu tukiviittomat. Tukiviittomien lisäksi luetaan selkokielistä Raamattua, joka on suunniteltu helpottamaan lukemista ja sisältöjen ymmärtämistä.
Kerhossa käy 10-12 kerholaista. Ryhmä on pieni, mutta Kajoksen mukaan sopiva yhden ihmisen pidettäväksi.
-Tässä pitää auttaa ihmisiä takseihin, pukeutumaan ja opastaa askarteluissa. Isommalla ryhmällä ei ehkä enää onnistuisi. Tai sitten ainakin tarvitsisin työparin.
Kajoksen mukaan on tärkeää, että työntekijä tulee tutuksi seurakuntalaisille.
-Jalkautuminen on tärkeää, eli mennä käymään ryhmäkodeissa esittäytymässä ja vierailuilla. Tulee tutuksi asukkaille ja työntekijöille, että tällaista toimintaa on ja sinne voi tulla. Sanon aina meidän seurakuntalaisille, että kerho heitä varten, he eivät ole kerhoa varten. Jos ei huvita tulla, ei ole pakko ja saa tulla myöhässäkin tai vaan silloin tällöin.
Kerran vuodessa kerho lähtee leirille Lohirantaan. Tänä vuonna tiedossa on yhdessä pelailua, oleskelua ja savusauna. Ennen kerho järjesti päiväretkiä, mutta nykyään niistä on luovuttu rahatilanteen vuoksi. Osaltaan kehitysvammaistyötä halutaan myös integroida enemmän niin sanottuun normaaliin seurakunta-arkeen.
-Siinä on kuitenkin huolena se, että saavatko ihmiset tarvitsemaansa tukea tavallisessa toiminnassa, Kajos sanoo.
-Kirkossa on paljon erilaisille ryhmille räätälöityä toimintaa, miksei siis myös kehitysvammaisille.
Helsingin seurakunnissa järjestetään erityisiä Saavu–messuja. Ne ovat tavallisia sunnuntaimessuja, joissa on pyritty ottamaan huomioon kuulovammaiset, näkövammaiset, liikuntavammaiset ja kehitysvammaiset.
Teksti: Ella Luoma
Kuva: Kirsi Kajos
