Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Kulttuuri, Oulunkylä, Uutiset

Heikki ”Häkä” Virtanen, basisti ja herrasmies Ogelista

Häkä virtanen Pressa porinjazz 70 luku web

Häkä Virtanen Porin Jazzissa 70-luvulla Tasavallan presidentti -bändin kanssa. Lavalla vasemmalta alkaen Reiska Laine, Jukka Tolonen ja Häkä Virtanen. Kuva: Heikki Virtasen kotialbumi

Häkä ei ehtinyt kunnolla edes asettua taloksi muutettuaan Käpylästä Ogeliin v.2017, kun jo Tapsa Solonen ja Juha Sippu olivat houkuttelemassa häntä Ogelin Music Club -bändiin basistiksi. Muusikko, jolle musiikki on kutsumus, on aina valmis, eli Häkä kysyi: ”Milloin voidaan aloittaa?” ”Kunhan ensin tehdään sulle ”teoreettinen koesoitto” Kivibaarissa”, vastasi Tapsa Solonen rehevän naurun kera.

Häkä on basistien “grand old man”, herra, joka on soittanut yli 5000 levyllä, satojen huippumuusikoiden kanssa. Hän syntyi Helsingissä v. -53, asui Käpylässä, kirjoitti ylioppilaaksi Karjalan Yhteiskoulusta -72, ja suoritti soiton lomassa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon v. -86.

Häkä aloitti koulun ohella soittamisen jo 12- vuotiaana, esiintyen jo tätäkin ennen. Selvästikin lahjakas. Ensi kosketus levymuusikon ammattiin tapahtui jo v. -68, kun Häkä oli Soulset-yhtyeen kanssa säestämässä Frederikiä, ”Anssi Saviojan” -nimellä julkaistulla singlelevyllä.

Itseään vaatimattomasti esille tuovana Häkä haluaa keskustelussa nostaa esille ne lukuisat huippumuusikot, joiden kanssa hän on päässyt soittamaan ja saanut valtavan annoksen musiikillista tietämystä ja kokemusta bändisoittamiseen. Lista näistä muusikoista, ja artisteista, joiden levyllä hän on vieraillut ja soittanut, on hengästyttävän pitkä.
-Esimerkiksi Eero Raittisen kanssa tuli viime vuonna 50 vuotta täyteen siitä, kun ensi kertaa olimme samassa bändissä, kertoo Häkä.

-Muutamia kaikille tuttuja artisteja mainitakseni joita olen säestänyt, ovat Tapsa Rautavaara, Eino Grön, Paula Koivuniemi, Carola, Pepe Wilberg, Junnu Vainio, Remu, Kirka, Arja Koriseva, Virve Rosti, Kari Tapio, Irwin, Tapani Kansa, Markku Aro, Fredi, Topi Sorsakoski, Arja Saionmaa, ja näiden lisäksi toista sataa tunnettua laulajaa, kuten Umberto Marcato, Häkä kertoo. Yhtä pitkä lista tulee niistä orkestereista, joissa Häkä on ollut soittamassa. Arististeista tunnetuimpina Pepe & Paradise, Tasavallan Pressa, Markku Aro & Diesel, Tapani Kansa show kiertueet, jne, jne. Tulee mieleen kenen kanssa Häkä ei ole soittanut. Se lista saattaisi olla paljon lyhyempi.

Yhtenä mieleenpainuvimmista keikoistaan Häkä mainitsee Pohjois-Korean matkan Liisa Tavin säestäjänä v. -86, kun he esiintyivät Kim il Sungille. Hauskimmat keikat olivat Häkä Virtasen mielestä teatterikeikat, kuten Ryhmäteatterin ”Nyhjää tyhjästä” -esityksissä, freelancerina Svenska Teatterissa, Joroisten kesäteatterissa, Bumtsi Bum -ohjelmassa, euroviisuissa Englannissa v. -82 Kojon bändissä.

Häkän mielestä ei kannata likaa lokeroitua yhden musiikkilajin eli genren soittajaksi, mikäli tahtoo pärjätä freelancer muusikkona. Niinpä hän on ollut innostunut monenlaisesta musiikista.
-Jazz-musiikki tuli varhaisessa vaiheessa mukaan, kun pääsin esiintymään mm. Pekka Pöyryn bändin basistina päälavalle jo v. -72 Häkä kertoo. Tämän jälkeen Häkä on soittanut jazzia Antero Jakoilan, Eero Koivistoisen ja useiden muiden koti- ja ulkomaisten muusikoiden kanssa. Vuosien myötä Häkä löysi itsensä myös opettamasta jazz-bassonsoittoa tuntiopettajana Sibelius akatemiassa. Opettajan työ ei kuitenkaan ollut se kutsumus, vaan itse soittaminen erilaisten kokoonpanojen kanssa, tuumaa Häkä.

Vuosina -75-80 elettiin levy-yhtiöiden kulta-aikaa ja monipuoliselle, erityisesti sähköbasistille riitti töitä, jos ei karsastanut iskelmää tai humppaa. Päivän aikana saatettiin äänittää niin Jukka Raitasen ”Vangin toivetta”, kuin Barbara Helsingiuksen ”Kuparipannu” laulujakin ja studiosta mentiin suoraan iltakeikalle teatteriin. Silloin kaksi-kolmikymppisenä jaksoi soittaa soittamisen riemusta. Viikonloppuisin vielä yökerhossakin. Eipä siinä ehtinyt viettää riehakasta muusikon elämää, ilo otettiin irti soittamisesta.

Soittamisesta ei yleensä päästä eläkkeelle. Näin myös Häkän kanssa. Soitto soi Ogelin Music Clubin riveissä, kuten muissakin kokoonpanoissa, kunhan vain kutsu kuuluu. Heti kun koronasta päästään, niin estradille tekee soittajan mieli.

Vielä lopuksi, saisimmeko kuulla yhden basistivitsin?
”Mitä eroa on kontrabassolla ja sellolla?” – Kontrabasso palaa kauemmin.

Teksti: Veli-Matti Kunnari

Kuvat: Heikki Virtasen kotialbumi

Pitkästä urasta Häkä Virtaselle on myönnetty Valtion taiteilijaeläke, sekä:

– Jazzliiton Yrjö-palkinto v. 1987
– Vuoden basisti, Suomen kontrabassoklubi v. 1988
– Kritiikin kannukset, Ylen Radioateljeen työryhmä v. 1990
– Big Band SM, The Great Helsinki Swing BIG Band v. 2010
– Jazz legenda no 23, Jazz Arkisto, Suomen BIG Band -yhdistys, Imatran BB-festivaali v. 2012.
– yli 5000 levytystä, Gramex ry. Kolme lasta, s. 1992, 1995, 2002.

Share