Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Blogit, Oulunkylä, Politiikka, Uutiset

Blogi Ilkka Taipale: Oulunkylä – sota ja vallankumous

Ilkka Taipale, Pertti Nisonen

Ilkka Taipale. Kuva: Pertti Nisonen.

Eräänä aamuna kymmenkunta vuotta sitten heräsimme. Hieraisimme silmiä. Kotimme edessä Pikkukoskella panssariautoista purkautui vihreitä sotilaita rynnäkkökivääreineen maastoutuen metsiin. Heillä oli sentään sinivalkoinen kokardi. Oli kaupunkisotaharjoitus. Muutama viikko sitten olimme puhumassa Vaasan kansalaisopistossa. Taas panssariautoja, sotilaita, kokardeja sielläkin, nyt ruotsinkielinen kaupunkisotaharjoitus.

Tuhatkunta vuotta sitten Pirunkalliolla poltettiin varoitustulia viikinkilaivojen lähestyessä. Sitten Vantaanjoen lohen kalastusoikeudet annettiin virolaisen luostarin munkeille. Kohta jo Kustaa Vaasa tuli sotajoukkoineen ja kauppiaineen perustamaan Helsinkiä nyky-Oulunkylän eteläpuolelle. Vuonna 1703 perustettua Pietaria vastaan rakennettiin Sveaborg ranskalaisten rahoilla 50 vuotta myöhemmin Se antautui vuonna 1808. Englantilaiset ja ranskalaiset pommittivat sitä Krimin sodan aikana 1855. Kun Suomeen tuli Pelastusarmeija, venäläiset epäilivät sitä englantilaiseksi vakoilujärjestöksi.

Vladimir Lenin asui tohtori Muller-nimisenä vuonna 1907 Ylänkötiellä pensionaatissa. Eugen Schauman kävi Pikkukosken ampumaradalla harjoittelemassa tunnetuin seurauksin.

I maailmansotaa ennakoitaessa Suomen rauhanliitto lakkautettiin 1913. Sodan aikana Veräjämäelle rakennettiin tykkitie asemineen. Venäläiset upseerit tanssivat Oulunkylän Seurahuoneella.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Oulunkylään saapui runsaasti emigrantteja.

Niinpä Urho Kekkonen ja Kaarlo Hillilä (sittemmin Lapin läänin maaherra) kävivät Etsivän keskuspoliisin leivissä kotimme paikalla sijainneessa puutalossa ryypiskelemässä ja tarkkailemassa näiden puuhasteluja.

Toisessa maailmansodassa ilmatorjuntatykit vahtivat Taivaskalliolla venäläisiä pommikoneita.

Seitsemän vuotta sitten vierailimme Kiovan sotilassairaalassa, edeltävänä yönä sinne oli tuotu parikymmentä pahoin palanutta tai raajansa menettänyttä sotilasta Donbassin ja Luhanskin rintamalta. Musta tulppaani -niminen järjestö etsi kaatuneiden hautoja. Ruumiit vaihdettiin osapuolten kesken. Yhä löydettiin I ja II maailmansodan suurhautoja ja etsittiin löydettyjen sukulaisia, leskiä, lapsia ja lastenlapsia

Nyt pidämme yhteyttä ystäviimme Venäjällä ja Ukrainassa. He ovat aina asuneet kotonamme, jota nimittävät Hotelli Taipaleeksi. Äitinsä kuoleman takia Odessaan Venäjän passilla tullut ukrainalaissyntyinen lääkäri on eristyksissä, ei voi käydä ulkona lainkaan. Toisen ystävämme vaimo synnytti heidän ensimmäisen lapsensa Kiovan synnytyssairaalan pommisuojassa sodan syttymisyönä. Nämä molemmat ystävämme ovat keskeisiä aktivisteja maailman lääkäreiden ydinaseiden vastaisessa järjestössä.

Mooseksen kirjan mukaan isien pahat teot siirtyvät neljänteen sukupolveen asti. Myös Ukrainan sodan pitkäaikaisseuraukset tullaan näkemään. Suomalaisten ei pidä katkaista välejä ystäviinsä tai kansalaisjärjestöihin kummassakaan maassa. Ne ylläpitävät toivoa, jota tarvitaan koko ajan. Joskus on rauhan ja jälleenrakentamisen aika taas. ”Ja aika kulkee kulkuaan, pian tsaari oli muisto vaan…. Sillä historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata, ja tyranni saa aina palkkansa.”

Teksti: Ilkka Taipale, kaupunginvaltuutettu (Sdp.)

Share