Instagramin #helsinki-merkityn kuvavirran pohjalta huomaa, että kaupungin vetovoima kumpuaa ruohonjuuritason toiminnasta. Perinteisten turistimonumenttien, museoiden ja ravintoloiden jälkeen toistuvat kuvat vapaaehtoisten järjestämistä kulttuuritapahtumista, Sompasaunan kaltaisista yhteisöistä, Lapinlahden lähteen kaltaisista keitaista ja tietenkin kaupungin hienoista luontokohteista.
Kaupunki hyödyntää tämänlaisia asioita mieluusti myös markkinoinnissaan, mutta silti joudumme jatkuvasti lukemaan, että niiden tulevaisuus on vaakalaudalla uudisrakentamisen, valituskierteiden ja rahoituksen tai vapaaehtoisten puutteen vuoksi. Liian usein kulttuuritapahtuma, skeittiparkki, luontokohde tai kaupunkilaisten kohtaamispaikka on jäämässä kaupungin kasvun tai kaupallisten toimijoiden jalkoihin.
Samaan aikaan tämän kaiken mahdollistavat perinteiset jäsenmaksuperustaiset yhdistykset ovat vaikeuksissa, kun osallistumisen ja vaikuttamisen muodot ovat hajanaisempia. Uudet sukupolvet ovat kuitenkin entistä valveutuneempia ja haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan.
Vaikka osallistumisen muodot ovat muutoksessa, silti tarvitaan jatkuvuutta ja osallistumista tukevia rakenteita. Siksi on harmi, että kaupungin tai yhteiskunnan tarjoama tuki yhdistyksille on usein projektiluontoista. Se tarkoittaa jatkuvaa hakemusten rustaamista. Jos vapaaehtoisten kaikki energia sekä resurssit kuluvat hakemusbyrokratian rattaissa, pankkipalveluiden hoitamisessa tai toiminnan edellytysten puolustamisessa, ydintoiminta jää tekemättä.
Myös Oulunkylässä kaupunginosan henki elää järjestöistä ja onneksi järjestökenttä voi suhteellisen hyvin. Kasvavasta kaupunginosasta löytyy aktiiveja ja järjestöjen toimintaan on suhteellisen hyvin tiloja. Tekijöitä voisi kuitenkin aina olla enemmän. Mikset siis sinäkin lähtisi tänä syksynä mukaan johonkin alueen yhdistykseen?
Ystävällisin terveisin
Toni Pakarinen, Oulunkylä-Seuran puheenjohtaja
