Muutimme ihanaan Oulunkylään, Veräjämäkeen vuonna 1974. Pikku yhteisössämme asui parisataa perhettä ja niitä varten neljä kauppaa, siis Elanto, HOK, K-kauppa ja Knapen pikku puoti. Oli pankki, posti, oli myös nakkikioski, kukkakioski ja yleiskioski, lisäksi suosittu… Blogi: Oulunkylän yhteisöllisyys rappiolla
Vuonna 1952 kaupunginvaltuutettu Ensio Hiitosen aloitteesta Pikkukosken uimalaan saatiin hyppytelineet. Ne tehtiin lujiksi, seudun kaikkien uimareitten iloksi. (Hiitonen oli kiinnostava mies muutenkin, hän kirjoitti vetävän teoksen 1920-30-luvun oikeudenkäynneistä Vääryyttä oikeuden valekaavussa, 1953). Toissakesänä ikuistimme tyttärenpoikamme… ”Vaarallinen Oulunkylä”
Nyt on saatu tottua uudenlaiseen elämänmuotoon, koronakaranteeniin. Tämä vaikuttaa meihin joka tapauksessa, vaikka pahin olisi jo ohi. Pidetään fyysistä etäisyyttä ja etsitään sosiaalista läheisyyttä virtuaalisesti. On opittu olemaan yhdessä erikseen. Oulunkylässä näkyy uudenlaisia ilmiöitä. En… Yhdessä erikseen
Sain ystävältäni Aki Lindeniltä viestin Oulunkylän kesäparantolasta, samalla kun hän onnitteli minua saamastani Max Oker-Blom – palkinnosta. Max Oker-Blom oli viime vuosisadan alun lääkäri, edelläkävijä valistuksessa ja ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. Tuolloin taisteltiin tuberkuloosia, aliravitsemusta ja tietämättömyyttä… Oulunkylän kesäparantola ja aikojen olot
Menin Oulunkylän terveyskeskukseen laboratoriokokeita varten. Terveyskeskuksen piha on joskus ajateltu kauniiksi keskukseksi, mutta nyt se on autio ja hoitamaton. Viitat labraan ovat epäselvät. Hissi on likainen. Odotushuoneet tavanomaisen ankeat, odotteleva väki hiljaista ja mietteliästä. Onneksi… Blogi: Taidetta terveyden tueksi
Työväestölle luotiin ihannepuutarhakaupunki 1920-luvulla Käpylään, keskiluokalle taas 1950-luvulla Tapiolaan. Käpylä on säilyttänyt alkuperäisyytensä, vaikka asukkaat ovat vaihtuneet yläkeskiluokaksi. Tapiolaa ei enää tunne entisekseen. 1960/70-luvun taiteessa maan Betoniteollisuus kutsui silloin meitä nuoria kaupunginvaltuutettuja arvioimaan uutta BES-… Betonidemarit ja puun halaajat
Jokainen Ogelin kauppakeskuksessa kävijä huomaa heti sen ympärillä vallitsevan roskaisuuden, myöskin talvisin hiekoittamattomat luistavat portaat. Tässä yksi kotikonsti ja kaksi valtakunnallista keinoa tilanteen korjaamiseksi. 1.Tee se itse ja liity puistokummeihin (puistokummit@hel.fi), hanki ilmaiset roskapihdit ja… Blogi: Ogelin kauppakeskus ja kolme konstia
Harrastukset saattavat saada kummallisella tavalla alkunsa. Minusta tuli arboretumien, puu- ja pensaspuistojen intohimoinen harrastaja silkasta kateudesta. Kävin nimittäin Kellokosken ylilääkärinä ollessani Hatanpään sairaalassa Tampereella. Sen oli piirtänyt Sebastian Gripenberg, sama arkkitehti kuin Kellokosken kartanolla. Hatanpäässä… Puistoista terveyttä!
Muistattehan sadun sirkasta ja muurahaisesta? Sirkka se vain soitteli ja murkku teki työtä koko kesän. Syksyllä sirkan kävi köpelösti, olihan se kysynyt tyhmästi kuka kesällä asuisi. Tekeekö Helsinki nyt samalla lailla mutta päinvastoin? Soittelijoita suositaan,… Kuka kesällä asuu?
Sata vuotta sitten köyhä Suomi oli maailman periferiaa muutaman miljoonan ihmisen väestöineen. Kun maalla ei ole malmien tai timanttien kaltaisia rikkauksia, täytyy lähteä siitä, mitä ympärillä on, siis ihmisistä ja metsästä. Ei ole varaa jättää… Blogi Ilkka Taipale: Suomi 100 – köyhästä maasta hyvinvointia kohti
